Tyhjä huone

19.12.2017




Olen ollut yli puolet elämästäni äiti. Äiti kolmelle lapselleni. Äitiys on ollut parasta, mitä elämässäni on tapahtunut. Äitiys on ollut merkityksellisin ja tärkein saavutukseni. Lapsistani on kasvanut nuoria, fiksuja ja vastuuntuntoisia aikuisia yksi toisensa jälkeen. En voi sanoa, että äitivuoteni olisivat aina olleet helppoja, mutta yhtään päivää enkä hetkeä noiden lasten kanssa en vaihtaisi pois. Viimeiset seitsemän vuotta kotona on enää asunut yksi lapsistani, kuopukseni. Jotenkin, kun kotona on aina ollut joku lapsista, en ole edes tullut ajatelleeksi, että jonain päivänä se viimeinenkin lapsista lentää pesästä. Nyt se päivä on koittanut enkä ollut siihen ollenkaan valmis.

Tiesin, että jonain päivänä tilanne olisi edessä, mutta en uskonut sen päivän koittavan näin pian. Näin äkkiä. Olin tytön mukana katsomassa asuntoa, joka oli enemmän kuin hyvä nuoren tytön ensi kodiksi. Samaan aikaan tuin ja kannustin tyttöä itsenäistymään ja toisella kädellä pidin vielä lujasti kiinni tytöstä, ettei hän vielä lähtisi pois. Ote kuitenkin petti ja minun oli päästettävä irti. Tiedän, että tyttö pärjää. Siitä ei ole kyse, ettenkö luottaisi, mutta äidille viimeisen lapsen lentäminen pesästä olikin  henkisesti tosi kova juttu. Kun isommat tytöt muuttivat pois, aina kotiin jäi lapsia, mutta nyt jäljelle jäi vain tyhjä huone. Käydessämme muuttamassa tytön tavaroita skarppasin ja kun tulin kotiin, menin pimeään ja itkin hiljaa itsekseni. 

Olen äiti vieläkin eikä huoli lapsista lopu koskaan. Vaikka lapset ovat jo omillaan, säilyy meidän vanhempien mielessä aina pieni huoli siitä, miten lapset pärjäävät ja onko heillä kaikki hyvin?! Nyt yksi aikakausi on päättynyt. Kotona ei enää ole yhtään lasta. Vain me kaksi vanhaa varista, kuten leikkisästi kutsun meitä miehen kanssa. Tiedättekö, mikä tässä on myös tosi kurjaa? Tytön mukana menivät myös hänen meillä vierailevat kaverinsa ja heidän naurunsa. Talosta ja kodistamme on tullut hiljainen, liian hiljainen. Nyt on siis alkanut uusi, kahden aikuisen arki. Onnekseni kaikki lapseni asuvat kuitenkin suht lähellä meitä ja kuopus kaikista lähimpänä. Äiti pääsee käymään, kun ikävä iskee. Kaipa tähän hiljaisuuteen ja tyhjyyteen joskus tottuu?! 

28 kommenttia:

  1. Varmasti tuntuu koti nyt hiljaiselta ja tilanne kovin erilaiselta. Onneksi lapsesi asuu kuitenkin lähellä niin voitte nähdä. Halaus ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo ♥ Onnekseni olemme nähneet muuton jälkeenkin eikä yhteinen elämämme loppunut lapsen poismuuttoon. Elämä jatkuu...

      Poista
  2. Tsemppiä, varmasti on outo tilanne. Onneksi sulla on näitä harrastuksia, jotka täyttävät tyhjiötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maiju ♥ Jo tämä kirjoittaminen on tosi terapeuttista ja antaa voimia jatkaa eteenpäin. Olen myös miettinyt, että onneksi minulla on nyt tuo koulu ja opiskelu, mikä täyttää arkeni. Muuten voisi olla entistä tyhjempi olo. Kyllä tämä tästä!

      Poista
  3. Voi ei ja toivottavasti tulee aika, että tämä uusi elämänkäänne alkaa tuntumaan hyvältä. Äitiys on niin pitkä matka, että lopulta sitä hieman jo kadottaa oman identiteettinsä ja on eniten äiti. Ole siinä sitten, kun talo on tyhjä. Paljon haleja Krisse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia ♥ Näinhän se menee. Lapset ovat aina ykkösenä meidän äitien elämässä. Ajan mittaan tähän varmasti tottuu.

      Poista
  4. Minä jo nyt olen sydän solmussa, vaikka tytär ei vielä edes ole saanut asuntoa. Äitiys on ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Sinullakin pian siis edessä muutoksen aika. Jaksuja ♥

      Poista
  5. Hyvin pystyin eläytymään fiiliksiisi vaikka tuohon tapahtumaan on aikaa vielä 5-6 v.

    Ihanaa joulun aikaa joka tapauksessa <3!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taru ♥ Nämä on näitä äitien juttuja. Elämän raskaita hetkiä, mutta onneksi elämä kantaa.

      Poista
  6. Onhan se haikea kun lapset lentävät pesästä, mutta niinhän sen kuuluu mennä! Me ollaan "raakuttu" miehen kanssa kaksin pari vuotta ja toisaalta onhan se ihanaa myös uusi kahden olo! Mukavaa iltaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni ♥ Kestää varmaankin aikansa ennenkuin osaan nauttia kahden aikuisen arjesta. Uuden opettelu vie aina oman aikansa. Hienoa, että te olette sen jo oppineet ♥

      Poista
  7. Haikealta ja surulliselta tuntui mnustakin, kun nuorimmainenkin sitten muutti omilleen. Toisinaan kaipaan aikoja, kun lapset olivat pieniä ja mietin, mihin aika katosi niin pian? Ikäavä ja huoli ei lopu lasten muutettuakaan, aina pysyvät sydämmessä pieninä ja aina tahdon olla heille tukena ja apuna <3

    Nyt ollaan miehen kanssa oltu kaksin jo alun kolmatta vuotta, kivaahan tämäkin on ja kaikkeen tottuu, onneksi meilläkin nuoret asuvat tunnin ajomatkan pässä, joten ikävän tultua voi hypätä autoon ja ajella heidän luokseen :)

    Haleja Krisse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari ♥ Aika on todellakin kulunut niin nopeasti. Vastahan nuo lapset olivat ihan pieniä. Vaikka lapset ovat nyt jo isoja ja omillaan, teen myös minä aina kaikkeni, että heillä olisi hyvä olla ja autan, kun apua tarvisevat (jos vain suinkin pystyn). Äitiys pysyy, vaikka lapset kasvavatkin ♥

      Poista
  8. Niisk...ensin ajattelin, että meilläkin on tyhjiä huoneita kolme, tosin ei tyhjiä, olen valloittanut itselleni yhden ja pari muuta on välivarastoja tavaroille...JOten eihän se niinkamalaa ole...kunnes luin loppuun.... Minulla on vielä tuo Juniori kotona, joten sitä nauruo, huutoa, kikatusta ja kiukkua raikuu vielä talossa muutaman vuoden...

    Ihana kun tietää, että lapset pärjää ja osaa....itsehän ne on opittanut ja kannustanut, MUTTA äidin huoli ei lopu koskaan <3

    Rauhallista joulun odotusta teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu ♥ Minulta lensi juurikin tuo juniori nyt pois kotoa enkä ollut vielä yhtään valmistautunut tähän. Tässä alussa äidin huoli pärjäämisestä on vielä suurempi niinkauan ennenkuin huomaan, että tämäkin lapsi pärjää. Aika parantaa haavat äidiltäkin...ehkä...

      Poista
  9. Kyllä se ainakin vähäsen koskee kun lapset lentävät pesästä.
    Mutta se on myös ihan normaalia, en mä ainakaan tykkäis kun ne olis koko ikänsä meillä. Lapset kun lähtevät monta kertaa saa lisää väkeä :) :)
    Meidän kolmesta lapsesta on tullut, pitää oikein laskea sormin...kuinka monta 3+3+2+2= 10 henkilön ryhmä ja me siihen vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai lasten poislento pesästä on normaali asia ja niin kuuluukin tapahtua, mutta aluksi se on outoa ja tuntuu rskaalta, ainakin minulle. Olen joskus sanonutkin, että kun lapsi lentää pesästä, vanhemmat voivat olla ylpeitä. Silloin ksvatusyö on onnistunut, kun lapsi pärjää omillaan ja haluaa itsenäistyä.

      Poista
  10. Oi, tuo hetki koittaa minullekin nopeammin kuin arvaankaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kuluu nopeasti ja lapsissa ajan kulun huomaa parhaiten. Tsemppiä tulevaan, Kaisa ♥

      Poista
  11. Voiiiii! ❤️

    Vaikka nyt harmistun joka päivä lasten sotkuista ja melusta ja ja ja, niin en kyllä osaa kuvitella millaista on sitten kun niitä ei enää saman katon alla ole :O Pelottaa, miten vuodet vierivätkään niin vauhdilla ja lapset kasvaa kohisten.

    Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen! ❤️ Uskon, että teillä tulee olemaan oikein mukavaa kaksinkin ;) Ja tuleehan ne lapset ja lapsenlapset onneksi kyläilemään kun tulee liian hiljaista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marika ❤ Onhan tämä vielä aika outoa, mutta kai tähänkin tottuu. Vuodet vierivät aina vaan nopeammin ja lapset kasvaa vauhdilla. Teillä lapset vielä pitkään ilona, joten vielä ei kannatakaan murehtia heidän poismuuttoa. Kaikki aikanaan. Onneksi kotiin voi aina tulla käymään ja lapsenlapsistakin on paljon iloa.

      Poista
  12. Kodin rauhasta olen nauttinut, mutta haikeus puskee ajoittain mieleeni. Jotenkin kokonaisuus ilman poisnukkuneita lemmikkejä on koskettanut yllättävän paljon, vaikka tämä elämän ilman huolehdittavia on huippurentoa ja antoisaa. Joulua odotan, kun saamme tyttöset maailmalta luoksemme. Puolet elämästäni olen äiti ollut minäkin. Kaikki vaiheet ovat ikimuistoisia. Tämäkin hetki rakas! 💚 Joulun iloja! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija ja osanottoni poisnukkuneiden lemmikkienne johdosta ♥ Kiva kuulla, että satte tyttäret jouluksi kotiin. Teille tulee varmasti ihana joulu heidän kanssaan.

      Poista
  13. Halauksia kovasti sinne♥ Ei sille voi mitään aina se äidin huoli on vain mukana,vaikka tietääkin että lapset pärjää ja osaavat hienosti hoitaa asiansa..jotenkin kaihoisaa se todella on kuinka äkisti tuo lapsuus sitten tosiaan meneekään.. Lohdutusta tuo kaikki ne hetket jolloin taas koko perhe on yhdessä, niistä jos mistä osaa todella nauttia..ihan sydämensä pohjasta♥ Mukavaa jouluviikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde ♥ Uusperheessä harvoin tai tuskin koskaan on koko perhe yhtäaikaa koolla, mutta onneksi kaikkia lapsia näkee kuitenkin aina joskus. Lapsenlapsia haluaisin nähdä useammin, mutta ne yhteiset hetket ovata sitten sitäkin antoisampia.

      Poista
  14. Mulla tuo vielä edessä. Olen ollut äiti niin nuoresta etten muusta tiedäkään. Varmasti ikävä kaihertaa ja ajan kanssa elämä asettuu uudelleen ♥ Ihanaa joulua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maiccu ♥ Minä olen myös ollut tosi nuoresta asti äiti, joten en aikuisiällä ole oikein muuhun tottunutkaan. Ikävä on aina, mutta ehkäpä se ajan myötä tosiaaan helpottaa.

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan