Hautausmaakävelyllä

10.8.2017










Minulla oli eilen pari tuntia aikaa kulutettavana sillä aikaa, kun äitini oli kampaajalla. Yritin sopia kahvitreffejä ystäväni kanssa, mutta kun ne eivät onnistuneet, päätin ajaa kotikuntani Iitin kauniiseen kirkonkylään. Siellä riittää aina paljon katseltavaa ja nähtävää. Tiesittekö muuten, että Iitin kirkonkylä on valittu vuonna 1990 Suomen kauneimmaksi kyläksi. Kirkonkylällä sijaitsee vuonna 1693 rakennetun puukirkon lisäksi mm. kesäkahvila, jätskikiska, museo ja kesäteatteri. Minä en kuitenkaan käynyt niissä missään, vaan suunnistin kulkuni hautausmaalle. Kirkonkylässä on kaksi isoa hautausmaata, joilla molemmilla on sukuni hautoja. Kävin siis tietenkin näillä kaikilla kolmella haudalla (isälle kävin kertomassa, että vein äidin kampaajalle), mutta sen lisäksi kuljeskelin ympäriinsä pitkin hautausmaan hiekkakäytäviä.

Päivä oli todella kaunis. Aurinko paistoi ja hautausmaalla vallitsi ihana rauha. Tunnelma oli jotenkin tosi koskettava ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt siihen hetkeen. Kulkiessani hautausmaalla lueskelin hautakivissä olevia nimiä ja päivämääriä. Välillä pysähdyin miettimään tarinoita hautakivien takana. Tapasin.siellä liian monta tuttua; entisiä koulukavereita ja opettajia, naapureita, ystävien vanhempia, liikenneonnettomuuksien uhreja ja ihmisiä, jotka vaan tiesin, koska olin vuosia kaupassa töissä kotikylälläni. Välillä rinnassa tuntui jonkinlainen paine, pieni pelko siitä, milloin oma aika koittaisi.  Ajattelin myös heidän kaikkien omaisia ja sitä, miten raskasta on ollut luopua läheisestään. Kun oloni alkoi muuttua liian tukalaksi, suuntasin katseeni ylemmäs. Ihastelin puiden muodostamaa kujaa ja sitä hiljaisuutta, mikä hautausmaalla vallitsi. 

Joku saattaa pitää hautausmaalla harhailuani omituisena, mutta en koskaan tuolla käydessäni palaa suorinta reittiä autolle. Pimeään aikaan en kuitenkaan sinne menisi, koska pelkään jo muutenkin pimeää. Pimeällä hautausmaalla minultakin löytyisi mielikuvitusta ja hautausmaan hiljaisuuden saattaisi rikkoa puheensorina, hui... Harrastaako teistä kukaan hautausmaa kävelyjä vai menettekö hautausmaalle vai pakon edessä? 


16 kommenttia:

  1. Olen käynyt hautausmailla kävelemässä läpi elämäni. Kauniita paikkoja ja oivallisia paikkoja myös hiljentyä. Hautausmaat ovat osa elämänkiertoakulkua ja omalla tavallaan kauniita paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kesäpäivä oikein korosti tuon hautausmaan kauneutta. Hautausmaalla kyllä pystyy tosi hyvin hiljentymään. Kiva kuullaa, että täälä on muitakin hautausmaakävelyä harrastavia ihmisiä.

      Poista
  2. Kauniit ja niin vehreät kuvat. Jotain hyvääkin näistä sateista, luonto on ainakin tykännyt! :)

    Me asutaan ihan hautausmaan kulmalla ja siitä tulee ajettua aidanvierustaa pitkin ohi päivittäin, mutta porttien sisäpuolella käyn vain jouluisin. Ei meillä kyllä olekaan ketään omaisia tai tuttuja täällä päin haudattuina, joten senkään puoleen ei ole ollut asiaa sinne. Jouluisin ja pyhäinpäivänä on kiva kävellä siitä kynttilämeren ohi tai viedä toisaalle haudattujen muistomerkille oma kynttilä. Silloin on tosi kaunista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluna ja pyhäinpäivänä hautausmailla oleva kynttilämeri pimenevässä illassa on kyllä aika koskettava näky. Itsekin käyn liian harvoin omieni haudoilla, mutta edellä mainitut päivät ovat niitä kertoja, kun ainakin tulee käytyä.

      Poista
  3. Hautausmaalla huomaa aina jostain syystä kuiskailevansa..kai sitä pitää vaan sellaisena hiljaisuuden ja rauhan tyysijana että alitajuisesti varoo pitämästä ääntä.. Joulun aikaan ja pyhäinpäivinä noilla hautausmailla on sellaiset kynttilämeret..kauniita ovat! Isäni haudalla käyn en paljon muuten♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuiskailemalla me varmasti osoitamme kunnioitusta vainajia kohtaan. Varmasti kukaan ei hyväksy hautausmaalla mekkalointia. Se ei vaan sovi sinne.

      Poista
  4. En sanoisi että harrastan, mutta olen käynyt monestikin ja siellä on ihana viipyilevä tunnelmansa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Itse käveleskelen aina haudoilla käydessäni, jos vain aikaa on.

      Poista
  5. Hautausmaat ovat kyllä kauniita ja rauhallisia paikkoja. Ihan liian harvoin niissä tulee kuitenkaan käytyä ihan muuten vaan. Meillä neiti on kysellyt, koska mennään mummin haudalla käymään eli taitaa meillä olla hautausmaakävelyt ohjelmassa ihan lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunkin tulee käytyä ihan liian harvoin omaisten haudoilla. Useamminkin voisi käydä. Minusta on niin ihanaa kun haudoilla palaa kynttilät.

      Poista
  6. Onpa upea toi käytävä, onko noi pylvästuijia ?
    Meillä on ensi viikolla tarkoitus käydä kotiseurullani, mekin menemme hautausmaalle.
    Ne ovat komeimmillaan vielä, kun on niin paljon kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mutta luulen, että ovat pylvästuijia. Tänä kesänä, kun ei ole ollut liiaksi helteitä kukat ja nurmikot hautausmailla voivat hyvin. Se vaikuttaa heti hautausmaan yleisilmeeseen.

      Poista
  7. Olen joskus nuorempana kuljeskellut mielelläni hautausmailla, nyttemmin on unohtunut, mutta voisinpa jonain päivänä lähteä taas hautakiviä tutkimaan postauksesi innoittamana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos postaukseni innoittaa sinua. Suosittelen hautausmaakävelyä. Se on mukava tapa hiljentyä ja rauhoittua hetkeksi arjen keskellä.

      Poista
  8. Minusta hautausmaalla on rauhoittavaa olla ja kävellä ja kaunista. <3 Tulee myös katseltua hautakiviä ja mietittyä ihmiskohtaloita. Öiseen aikaan en tosin varmaan uskaltaisi.

    Ihanaa uutta viikkoa Krisse<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia ♥ Minä myös mietin ihmiskohtaloita ja heidän tarinoitaan kuljeskellessani hautausmaalla. Nyt tuolla oli erityisen kaunista, kun kaikki kasvillisuus oli niin rehevää. Kukat kukki ja nurmikot hohtivat vihreinä.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan