Puutarhatumpelon kylvökset ja Palstalta parempaa-kirjan arvostelu

19.4.2017

Kuten varmasti monessa yhteydessä on tullut selväksi, en ole puutarhaihmisiä. Kuitenkin välillä kevään kynnyksellä minutkin valtaa joku outo hullaantuminen. Niinpä eräänä maaliskuisena päivänä tulin kaupasta kotiin minikasvari kainalossa ja multapussi toisessa. Intoa puhkuen levitin mullat kasvualustalle ja kylvin pienen pienet petunian siemenet multaan. Noin viikon verran jaksoin kastella kylvöksiäni säännöllisesti ja sitten kerta toisensa jälkeen kastelujen välit pitenivät. Jotain vihreää sieltä kuitenkin pilkotti ja tunsin suurta onnistumisen riemua, mutta kuinkas sitten kävikään? Nyt en ole kuin ohimennen vilkaissut kasvaria ja siellä yhä hyvin hentovartisia petunian alkuja miettien samalla "onkohan ne vielä hengissä? "Ei mennyt siis ihan niinkuin strömsössä ja mä kun niin näin silmissäni ne lukemattomat kukkapönikät terassilla ja rapuilla täynnä upeita ja runsaskukkaisia petunioita.

Hitsi, miten tässä näin kävi? Olenhan mä ennenkin kasvattanut kesäkukkia, ainakin kerran. En tosin näitä petunioita, vaan samettikukkia. Ehkä näissä on sitten lajikohtaisia eroja?! Nyt täytyy kyllä tunnustaa ihan rehellisesti, että tässä kohdassa into meni taitojen edelle ja nyt tarvitsisin kipeästi hyviä neuvoja, miten tästä eteenpäin? Pitääkö nuo hennot ja hyvin hyvin ohutvartiset taimen alut siirtää johonkin isompiin purkkeihin yksi toisensa jälkeen vai mitä ihmettä niille pitää tehdä? Mä jotenkin niin kuvittelin, että kun tuossa kasvarissa oli jo tuollaiset pikku ruukut, että näitä ei enää tarvitsisi siirtää kuin sitten sinne lopulliseen ruukkuun, mutta taisin erehtyä?! Nuo petunian siemet olivatkin niin tuhottoman pieniä, että tästä johtuen pikkuruukuissa kasvaa nyt epämääräinen määrä taimen alkuja eli ihan liikaa yhdessä purkissa.

Ehkä mun pitäisi vaan luovuttaa, mutta hitsi, kun en oikein ole mikään luovuttaja-tyyppi. Ehkä mä yritän vielä pelastaa nuo ja pliiis...antakaa mulle vinkkejä ja neuvoja. Kaikki otetaan ilolla vastaan ♥

Sitten seuraa ehkä huonoin aasinsilta ikinä, mutta kukkien esikasvatuksesta voimmekin siirtyä suoraan jo astetta vaativampaan viljelyyn eli vihannesten viljelyyn. Jokin aika sitten sain nimittäin postin mukana arvosteltavaksi Arno Kasvin uuden kirjan Palstalta parempaa. Vitsi, miten hyvä kirja eikä sen selaaminen ainakaan yhtään vähennä intoani kasvattaa itse. Kirjassa keskitytään avomaaviljelyn saloihin. Ilokseni tähän kuuluvat myös kasvihuone- ja lavaviljely. Vaikka meillä on hurjan iso tontti, ei sieltä löydy kunnollista kasvimaan paikkaa, vaikka kuinka etsisi. Savimaasta, kun ei saa hyvää kasvualustaa tekemälläkään. Nyt ehkä joku pro-puutarhuri voi olla erimieltä, mutta me emme ainakaan saa. Niinpä kasvihuone tai lavaviljely ovat ne meille sopivat viljelymuodot. En kuitenkaan nyt lähde vielä kasvihuoneostoksille, vaan yritän malttaa. Tunnetustihan innostukseni loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin.

Arno Kasvi on legendaarinen suomalainen ylipuutarhuri, joka toimi Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan pitkäaikaisena ylipuutarhurina. Puolet työurastaan hän on tehnyt Ruotsissa, työskennellen muun muassa Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvi työskenteli myös Naantalin Kultarannassa Suomen tasavallan presidentin kesäasunnolla.

Kesällä 2009 puutarhaneuvoksen arvonimen saanut Kasvi on tullut tunnetuksi kasvitieteellisen puutarhan kehittämisestä, puutarha-alan opaskirjoistaan, tutkimustyöstään sekä muun muassa Ylen Viherpeukalo-televisio-ohjelmasta ja radio-ohjelmista.

Arno Kasvi kertoo kirjassaan hyvin kattavasti avomaaviljelystä ja innostaa kaikkia kokeilemaan. “Syötävän kasvattaminen on ehkä arkista ja tavallista puuhaa, mutta jos aikaa on käytettävissä, onnistuu homma yhtä hyvin kuin kokeneelta viljelijältä. Valitsemalla helpompia lajikkeita aluksi välttyy pettymyksiltä, mutta saa kuitenkin satoa palkaksi vaivoistaan", summaa Kasvi. Hitsi, mun pitää siis sittenkin siirtyä kukista vihanneksiin!

Vaikka vihannesten viljely olisi tuttua, viljelytavoissa on aina uutta opittavaa. Niinpä kirja soveltuu hyvin myös kaikille kokeneemmillekin puutarhureille. Suosittelen siis tutustumaan. Palstalta parempaa -kirjan kustantaa Readme.fi.

*Arno Kasvin Palstalta parempaa- puutarhakirja on pyydetty kustantajalta arvostelukappaleena*

22 kommenttia:

  1. Heh, näyttää niin tutulta nuo sun purnukat!:)) Oon paininu saman asian kanssa täällä, vielä kun ne mun kukkaset on sellaisia, että ne voisi suoraan maahankin kylvää alkukesästä. Ruiskaunokit koulin eli erottelin harvempaan (maitopurkkeihin) ja tuoksupielus, joka kasvoi ihan hirmuisen tiheässä, sai osakseen harvennusta. Ihan epäileväinen olen, että tuleeko mitään vai eikö. Mut ei tää oo niin vakavaa!:)

    Laitahan linkki tähän postaukseen ja tule mukaan Kukkailottelusynttäreille! Tämä postaus sopii täydellisesti tämän keskiviikon teemaan.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada vertaistukea tähän asiaan. Kiitos, Taina ♥ Ehkä munkin olisi vaan pitänyt tyytyä ostamaan taimet valmiina, mutta kun tämä homma tuntui niin kivalta...hetken...

      Kävin linkkaamassa postauksen blogiisi. Hienoa, että olet jaksanut pitää kukkailoittelua jo vuoden. Onnea ja menestystä jatkossakin.

      Poista
  2. Oisko ne pitänyt "koulia" että varret vahvistuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo,mä olen kuullut tuon sanan, mutta mitä se niinkuin käytännössä tarkoittaa?

      Poista
  3. Ei mitään hajua, että mitä noille taimille pitäisi tehdä ;) ja minäkin olen kuullut tuon sanan koulia, mutta mitäköhän se tarkoittaa..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että täältä löytyy muitakin, jotka pähkäilevät näiden samojen asioiden äärellä ♥

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta. Tästä johtuen useana kesänä on varsinaiset taimet joutunut hakemaan puutarhalta, omista kun ei ole ollut istuttamaan ulos.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin ajattelin, että säästäisin suuren summan rahaa, kun kasvattaisin tuon lempikukkani taimet itse, mutta miinukselle taidetaan nyt jäädä pahemman kerran.

      Poista
  5. Kouliminen tarkoittaa sitä että taimi istutetaan uudestaan uuteen ruukkuun - ja harvaan. Kouliessa käytät jotain minihaarukkaa ettei juuret vioitu ja voit sijoittaa pitkäksi venyneen hontelon taimen melko syvällekin, melkein sirkkalehtiä myöten. Useimmat lajit tukevoituu tällä tavoin ja ne kasvattaa juuria siihen piilossa olevaan varteen. Sitten valoa ja viileää! Lykkyä tykö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos ohjeista! Mä olen nähnyt siis tuota koulimista tehtävän jossain videolla, mutta en osannut yhdistää nyt tähän, kun siinä videolla ne koulittavatkin taimen alut olivat jotenkin paljon tukusampia taimen alkuja. Eihän tässä sitten muu auta kuin mennä töiden jälkeen ostamaan isompia ruukkuja ja alkaa hommiin.

      Poista
  6. Kiitos Riitalle hyvistä ohjeista. Ja ihan samalta näyttää minun taimikasvatukseni ;)
    Olen kyllä aina koulinut, mutta silti tuntuu, ettei ne onnistu. Mutta en silti luovuta...istutan koko pikku purkillisen uuteen ruukkuun, kaikki sata alkua ;) Toimi viime vuonna ja sain muutaman omakasvatetun petunian ja lobelian <3

    Tuokirja kuulostaa lukemisen arvoiselta, koska tämän viljelijän lava-ja kasvihuoneviljely on vielä aika lastenkengissä....mutta hayskaa se silti on.

    Mukavia kasvatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu ♥ Mulla tämä koko touhu on vielä lastenkengissä :)) mutta miten sitä aina niin innostuu keväällä ja haaveilee suuria, vaikka taidot on oikeesti, mitä on. Noh, kai sitä tässäkin sitten vaan tekemällä oppii?!

      Poista
  7. Niin tuttua! Yritys ja erehdys meiningillä täällä kasvattelen. Parina vuotena olen onnistunut kasvattamaan tomaatit siemenestä ja voi sitä iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, tuo on tosi hieno saavutus jo, Heidi! Mä tapoin toissa kesänä tomaatintaimet, vaikka ostin valmiina :))

      Poista
  8. Hei tsempit yrittämisestä! Mä oon niiin puutarha-tumpelo (ja laiska sillä saralla) etten ole ikinä edes yrittänyt tuota kasvattamista. Kasvimaa-hommatkin rajoittuu lasten kanssa kasvatettuihin salaatteihin, herneisiin ja muihin helppoihin, joista noin puolet onnistuu yleensä syötäväksi saakka... :D
    Tsemppiä viljelyhommiin ja iloista kevättä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taina ♥ Mulla laiskuus astuu myös aina kuvioihin, kun alkuinnostus laantuu. Nyt yritän kuitenkin saada pelastettua nuo petuniat. Olis niin kiva, kun sais niitä oikein paljon kesällä tuonne ulos. Meillä on iso piha ja paikkoja kukille on monia.

      Poista
  9. Taimikasvatus ei oo mun hommaa ollenkaan 😂 Pelargoniatkin on entisessä naapurissa ollut talvihoidossa, kohta ne saan kotiin.

    Blogissani olisi sulle haaste 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kolme pelargoniaa oli koko talven kastelematta tuolla kodinhoitohuoneessa. En tiedä, miten ne pitäisi oikeaoppisesti talvettaa, mutta ihme ja kumma, ne lähtivät uudestaan kasvamaan. Yhdessä on jo yksi kukkakin ja toisessakin nuppuja. Uskomatonta.

      Kiitos haasteesta! Tulen kurkistamaan pian mistä oikein on kysymys :))

      Poista
  10. Täälläkin taimia kasvamassa monta riviä ja edessä kouliminen kunhan vähän vielä vahvistuvat :) Mä en oo ikinä ennen kasvattanut muita kukkia kuin krassia mutta nyt tulossa myös ruiskaunokkeja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa hyvältä! Mäkään en vielä koulinut noita omiani, kun ne vaikuttavat niin kovin hennoilta. Ehkä kuitenkin jo ensi viikolla...

      Poista
  11. Hih mua tumpelompaa "viherpeukaloa" saa hakea. Meillä ei ole kukkia, kaiken maailman vihreitä puita kyllä, en edes tiedä mitä ne on.

    Ihanaa viikonloppua ystäväin 💚💚💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia ♥ Mullakaan ei ole ollut kukkia sitten nuoruusvuosien ja silloinkin ne olivat viherkasveja. Puutarhasta olen hävittänyt kaikki kukkapenkit, kun mä en vaan saa niitä hoitaa. Kesäkukista kyllä tykkään ja niitä laitan suurella innolla joka vuosi. Tänä vuonna nyt sitten höpsähdin kokeilemaan taimien kasvatusta itse.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan