Arkikuva 4/52

29.1.2017

Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.

Tytöllä alkaa huomenna koeviikko, joten tämän viikon arkikuvan tunnelmissa mennään siis koko ensi viikko(kin). Meidän ruokailuhuoneen pöytä on aina ollut meidän kaikille lapsille se paikka, missä tehdään läksyt ja luetaan kokeisiin. Jokaisella muksulla on kyllä omakin kirjoituspöytä omassa huoneessaan, mutta niiden äärellä he eivät kyllä ikinä tee läksyjä. Ruokailuhuoneen pöytä on keskellä kotiamme eli kaiken ytimessä. Mikäs siinä on sitten lueskellessa ja tarvittaessa apukin on lähellä!!

Muksaa sunnuntai-iltaa kaikille!

DIY: Keittiönkaapin ovet

28.1.2017


Tuossa marraskuun puolen välin jälkeen kirjoittelin teille vähän juttua meidän keittiöstä. Mitä remppaa siellä oli tehty ja mitä oli tulevaisuudessa suunnitteilla? Kyseiseen blogipostaukseen pääset tästä. Aiemmin syksyllä olin maalannut meidän ruokailuhuoneen tuolit kalkkimaalilla ja mähän sitten menin ihan rakastumaan tuohon maaliin. Tuolien maalaaminen oli tosi kova urakka, mutta ilmeisesti se on sitten niin, että kun jotain oikein kovasti haluaa, niin on valmis tekemään vaikka kuinka paljon töitä unelmansa ja haavensa toteuttamiseksi. Niin kävi nytkin. Asiaa kyllä edesauttoi paljon se, että tuo kalkkimaali ei vaadi juurikaan mitään pohjatöitä. Pelkkä maalattavan pinnan puhdistus riittää. Noh, jälkiviisaana voin sanoa, että jos ei halua kaikkien kolhujen näkyvän, niin kannattaa hiukan hioa kolhuisimpia kohtia. Mutta jokatapauksessa tuolien maalaamisen jälkeen aloitin ruskeiden keittiön kaappien ovien maalaamisen valkoiseksi ja niitä oviahan riitti. 


Nyt työ on kuitenkin tehty ja olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen. Maalasin ovet kahteen kertaan siis kaksi kerrosta maalia ja sitten vahaus. Lakka olisi ehkä ollut kestävämpi ja parempi vaihtoehto, mutta kun vahaa oli kotona, laitoin sitä. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin tuo kalkkimaali sitten kestää ovissa. Kaappien päädyistä poistetiin ruskeat levyt ja senkin vuoksi keittiön ilme valostui tosi paljon. Noille työtasoille ei vielä tehty mitään, kun mun suunnitema päällystää ne dc-fixillä ei mennyt miehelle läpi. Mies on varmaan ihan oikeassa, että lopputulos ei välttämättä olisi ollut kovinkaan hyvä. Dc-fixillä päällystettävä pinta kun pitäisi olla ihan tasainen hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi toisin kuin meidän kolhuiset tasot. Nyt täytyy siis vain odottaa, että mies ehtii, jaksaa ja viitsii hiomaan ja petsaamaan nuo tasot uudelleen.

Kuten kuvasta näkyy jätin nuo avohyllyosat maalaamatta. Niiden irrottaminen maalausta varten olisi ollut mahdotonta eikä niiden maalaaminen paikoillaan olisi ollut ihan helpoin homma, joten ne saavat ainakin toistaiseksi olla entisellään. Hyllyjen reunaan olen kuitenkin suunnitellut laittavani sellaiset kapeat pitsit, mutta en vain vielä ole saanut aikaiseksi käydä ostamassa niitä. Loppuun vielä pari ennen ja jälkeen kuvaa.









































Ennen


ja Jälkeen.

Ennen




...ja Jälkeen.

No, mitäs tuumitte? Kannattiko alkaa näinkin suureen hommaan?

Vinkkejä juhlien järjestäjille

25.1.2017


Vaikka kesään ja vuoden vilkkaimpaan juhlakauteen on vielä aikaa, on varmasti hyvä kerrata muutama asia juhlien järjestämisestä.

Aloita juhlien järjestäminen tekemällä kutsuvieraslista. Juhlan luonteesta riippuen, mieti ketä kutsutaan. Mieti missä juhlat pidetään. Saatko järjestettyä kaikille istumapaikkoja? Miten saisit järjestettyä lisäpöytiä? Voiko puutarhaa hyödyntää? Saisitko jostain lainaksi juhlateltan ja löytyisikö sinne jostain pöydät ja tuolit/penkit? Tee kutsukortit ajoissa. Voit askarrella ne valmiiksi jo reilusti etukäteen. Etsi osoitteet valmiiksi. Lähetä kutsut viimeistään kolme viikkoa ennen juhlia. Hääkutsut muutama kuukausi ennemmin. Laita kutsuihin ehdottomasti ilmoittautuminen. Kun tiedät kuinka paljon vieraita on tulossa, sinun on helpompi arvioida ja toteuttaa tarjottavien määrä. Näin tarjottavat eivät lopu kesken tai niitä ei jää hirveästi yli. Muista laittaa kutsuihin myös ilmoituspyyntö mahdollisista ruoka-aineallergioista!



Suunnittele koristelu. Askartele tai osta tarvittavat koristeet hyvissä ajoin ennen juhlia. Valitse teemaväri, jonka ympärille suunnittelet koristelun. Myös servetit ja kakkupaperit voit hankkia jo hyvissä ajoin ennen juhlia. Tarkista, että sinulla on riittävästi pöytäliinoja ja ne ovat puhtaina ja silitettyinä. Kesäisin koristelussa kannattaa hyödyntää luonnon kukkakaupan tarjontaa.

Suunnittele menu. Päätä tarjoillaanko juhlissa ruoka vai viedäänkö juhlat läpi pelkillä kahveilla! Mieti tarkkaan omien voimavarojesi mukaan/perusteella, mitä juhlissa tarjotaan. Esimerkiksi meillä rippijuhlissa on ollut kahvi- ja kakkutarjoilu ja YO-juhlissa/valmistujaisissa keitto + kakkukahvit. Mieti mitä pystyt tekemään itse ja mitä voit tilata valmiina. Jos päädyt tilaamaan jotakin, tee tilaukset ajoissa. Huomioi, että juhlia varten tarvitset normaalia enemmän kylmäsäilytystilaa. Tarvittaessa sovi lisäkaapin lainaamisesta jo hyvissä ajoin ennen juhlia. Kesäjuhlissa on hyvä olla esimerkiksi hanakanistereissa riittävästi kylmää juomista helposti kaikkien saatavilla. Muista huomioida juhlissa myös allergiset! Kun tiedät tarjottavat, tarkista, että sinulla on riittävästi tarjoiluastioita. Jos ei, sovi niiden lainaamisesta hyvissä ajoin. Myös ottimet ja kakkulapiot kannattaa laskea.


ÄLÄ STRESSAA! Tärkeää on, että teet kaiken mahdollisen valmiiksi ja pois alta hyvissä ajoin ennen juhlia. Hyvin tehdyt kutsukortit ilmoittautumisineen ja allergioineen helpottavat työtäsi.

TEE MUISTILISTOJA! KAIKESTA! Näin saat juhlat pysymään hyvin kasassa.

Varaa isompiin juhliin kahvinkeittäjä ja tarjoilijoita. Sinun pitää myös itse päästä nauttimaan juhlista.

KUVAA JUHLAT tai pyydä jotain toista kuvaamaan.

NAUTI!

Arkikuva 3/52

22.1.2017

Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.

Tämän viikon arkikuva on jotan erilaista, mitä ei normaalisti, ainakaan tähän asti, ole nähty meidän arjessamme. En nimittäin ole koskaan ollut mikään kova lukemaan muuta kuin blogeja ja lehtiä. Niistäkin katselen mieluummin vain kuvia. Tällä viikolla on kuitenkin tapahtunut suuri käänne tässä asiassa. Olen jo pitkään kalastellut kirjoja, joita voisin lukea. Jotain helppoa luettavaa, johon minäkin jaksaisin keskittyä. Sain kahdelta eri ihmiseltä suosituksen samasta kirjasarjasta. Niinpä pyysin miestäni tuomaan minulle kirjastosta tuon kyseisen kirjasarjan ensimmäisen kirjan kokeillakseni pystyisinkö keskittymään lukemiseen. 

Niinpä sitten alkuviikosta istahdin eräänä iltana nojatuoliin, avasin kirjan ja aloin lukea. Hetken luettuani huomasin pitäväni kirjailin kirjoitustyylistä ja olin jo uppoutunut täysin kirjan maailmaan. Kuvittelin silmissäni miljöön, johon kirjan tapahtumat sijoittuivat ja hetken päästä huomasin, että halusin vain jatkaa kirjan lukemista. Halusin tieää kuinka se päättyy. Riemuissani kehuin miehelle ja tyttärelleni, kuinka paljon olin jo lukenut. Sain kannustusta ja jatkoin. 

Innostuin lukemisesta niin paljon, että perjantaina töiden jälkeen ajoin kotiin mennessä vielä kirjastoon lainaamaan kaksi kirjaa lisää. Ottaessani kirjaston hyllystä mukaani myös kirjasarjan kolmennen kirjan, mietin hetken mielessäni joutuisinko palauttamaan sen kuukauden päästä lukemattomana kirjastoon, kuten niin monta muuta lainaamaani kirjaa. Onneksi tein niin, sillä nyt on jo kirjasarjan kaksi ensimmäistä kirjaa luettu. Mitä ihmettä? Olenko lukenut vajaan viikon aikana kaksi kokonaista kirjaa? Kyllä, olen lukenut tällä viikolla enemmän kuin vuosiin. Ihmeellistä. Eilinen päiväni meni pitkälti kirjan parissa. Välillä omatuntoni alkoi kolkuttaa ja kävin tekemässä vähän kotiaskareita, mutta pian huomasin jälleen istuvani nojatuolissa nenä kiinni kirjassa. Ihanaa hömppää luettavaa, mutta niin koukuttavaa ♥

Pataleipä

19.1.2017

Viime syksynä pääsin ensimmäisen kerran maistamaan pataleipää ollessani blogitreffeillä Raparperin alla-blogin Lauran luona. Leipä oli todella hyvää ja pehmeää eikä se kaivannut päälle kuin sipaisun voita. Blogitreffien jälkeen saimme Lauralta leivän ohjeen, mutta minulta sen kokeileminen vain jostain syystä jäi. Toissa viikonloppuna päätin vihdoin kokeilla sen tekemistä. Vähän jännitti, miten onnistun, mutta kuten Laurakin oli kertonut pataleivän tekeminen oli helppoa ja vaivatonta. Mies katseli touhujani hiukan epäillen, mutta pataleivän maku kyllä hurmasi lopulta hänetkin. Nyt haluan jakaa kanssanne tämän alkujaan Kotiliedessä olleen pataleivän ohjeen.

Ainekset
4 dl vehnäjauhoja
3dl sämpylä- tai hiivaleipäjauhoja
1,5-2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl vettä

  1. Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Lisää lämpöinen (+42 astetta) vesi ja sekoita nopeasti. Älä vaivaa taikinaa! Peitä kulho kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan 12-24 tunniksi. Mitä pidempi kohotusaika on, sitä enemmän leipään syntyy makua.
  2. Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. Muotoile taikinasta pyöreä leipä, mutta älä vaivaa taikinaa. Peitä leivinliinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.
  3. Pane kannellinen, 2-3 litran uunipata kylmään uuniin ja käännä termostaatti 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut pöydällä puolisen tuntia, ota kuuma pata uunista ja nosta taikina tulikuumaan pataan. Tee pinnalle muutama koristeviilto ja ripausta päälle hivenen jauhoja niin saat kauniin leivän. Pane kansi päälle ja nosta pata uuniin puoleksi tunniksi.. Ota tämän jälkeen kansi pois ja jatka paistamista vielä vartin verran.
  4. Ota pata uunista ja kumoa leipä. Se irtoaa padasta helposti.



















Oletteko te jo leiponeet pataleipää? Tällä ohjeella onnistutte varmasti. Kannattaa kokeilla. Huomenna onkin taas jo perjantai. Iltasella voisinkin sekoitella leipätaikinan kohoamaan, niin lauantaina pääsee sitten herkuttelemaan viikonlopun kunniaksi tuoreella ja itsetehdyllä leivällä ♥ Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Illallinen Hyvinsyöntipaikka Ole'ssa

17.1.2017

Facebook on pullollaan erilaisia kilpailuja. Tykkää ja kommentoi. Joulun alla arpaonni suosi minua ja voitin lahjakortin Hyvinsyöntipaikka Ole'seen Kouvolassa. Itse en ollut koskaan aiemmin käynyt kyseisessä paikassa, vaikka ravintola on kuulunut Kouvolan katukuvaan jo usean vuosikymmenen ajan. Niinpä sitten viime lauantaina päätimme miehen kanssa käyttää lahjakortin hääpäivämme kunniaksi. Hyvä ruoka on meille molemmille suuri nautinto, joten hyvästä ruoastaan paljon kehuja saanut paikka oli oiva valinta juhlistaa hääpäiväämme. 



Hyvinsyöntipaikka Ole on espanjalainen ravintola. Itse ravintolaosa jakautuu kahteen erilliseen tilaan, jossa on kaikenkaikkiaan 76 asiakaspaikkaa. Lisäksi talon kellarikerroksesta löytyy 12 paikkainen kabinetti ja viinikellari, vaikkapa asiakastapaamisia tai illanistujaisia varten. Ravintolan terassi on myös ympärivuotisessa käytössä. Ihastuinkin siihen heti tullessamme ja pakkohan siitä oli tietenkin napsia muutama kuva. Olihan se niin ihanasti laitettu ja sisustettu. Olin varannut meille pöydän ennakkoon ja se osoittautuikin ihan hyväksi valinnaksi. Olin nimittäin jopa hiukan yllättynyt siitä, että paikka oli hetkittäin aivan täynnä eikä kaikki halukaat mahtuneet sinne ruokailemaan. Jotenkin olin kuvitellut, että Kouvolan ravintolat kärsivät asiakaspulasta. Olin väärässä ja ilokseni voin siis todeta, että Betonihelvettimme keskusta ei olekaan niin tyhjä ihmisistä kuin on annettu ymmärtää. 

Koska olimme tulleet ruokailemaan niinsanotusti firman piikkiin, aloitimme juhlaillallisemme tietenkin lasillisilla kuohuvaa (Dominio de Requena cava). Meille oli varattu rauhallinen kahden hengen kulmapöytä, joka oli aivan täydellinen valinta ravintolan henkilökunnalta. Siinä oli mukava jutella kaikessa rauhassa ja nauttia toistemme seurasta silmäillen jo samalla ruokalistoja. Palvelu Ole'ssa oli hyvää ja ystävällistä. Meistä pidettiin koko tuon reilun kaksituntisen ajan, minkä tuolla viivyimme, todella hyvää huolta eikä se johtunut siitä, että olimme onnellisia lahjakortin voittajia, vaan kaikki ravintolan asiakkaat saivat yhtä hyvää palvelua. 

Ravintola Olen alkuruokalistalta löytyy niin salaatteja, tapaksia, keittoja kuin etanoitakin, Meiltä löytyy kotoakin etanapannut, mutta jostain syystä emme olleet laittaneet niitä pitkään aikaan. Niinpä päädyimme valitsemaan alkuruoaksemme etanoita. Itse valitsin valkosipulietanat ja mies valitsi roquefort etanat. Molemmat annokset olivat todella hyviä ja maistuivat erittäin hyvin vaalean leivän kanssa. 

Itse ruokalistalla löytyy vaihtoehtoja aina äyriäisistä runsaisiin pihveihin. Kotona kunnon pihvejä tulee valmistettua harvemmin, joten melkeinpä poikkeuksetta valitsen aina ravintolassa kunnon pihvin ja varsinkin nyt, kun olimme hyvänä pihvipaikkana tunneltussa ravintolassa, pihvin valitseminen pääruoaksi oli melkeinpä itsestäänselvyys. Niinpä valitsin listalta sipulipihvin. Annos koostui 160g:sta härän sisääfilepihvistä sipuli-smetanakastikkeella, hauskoista paistetuista perunoista ja suolakurkkuviipaleista. Kastike oli ihan mielettömän hyvää niinkuin koko annoskin. Myös mies valitsi hyvän pihviannoksen, Härkää El Toro XL, jossa oli nimensäkin mukaisesti hiukan isompi pihvi (200g) talon maustevoilla, uuniperuna ja coleslaw salaatti. Mieheni ei juurikaan pidä ranskalaisista perunoista, joten uuniperuna oli hyvä valinta hänelle. Myös hänen annoksensa oli erittäin maukas. 

Hyvän illallisen kruunaa aina hyvä jälkiruoka. Ravintola Ole'n jälkiruokalistalta löytyy perinteisten jätskiannosten sekä suklaa- ja juustokakun lisäksi myös erilaisia sorbetteja, liekitettyä ananasta, creame catalanaa ja omenanyytti. Vaikka olenkin suuri kakkujen ja suklaankin ystävä, valitsin tällä kertaa jälkiruoaksi omenanyytin vaniljajäätelöllä. Hiukan omenastruudelimainen annos oli loistava valinta tämäkin. Maku oli hyvä ja annoksen koko juuri sopiva maittavan ruokailun päätteeksi. Mieheni ei ole mikään makean ystävä, joten hänen valintansa oli kuppi vahvaa, mustaa kahvia ja pikku lasi portviiniä (Old Invalid). Kahvi tuotiin pöytään hauskassa pressopannussa ja sai mieheltä erityismaininnan.

Iltamme Hyvinsyöntipaikka Ole'ssa oli onnistunut ja todellakin kruunasi lauantaisen hääpäivämme. Tälläiset illat tuovat ihanaa vaihtelua arjen keskelle ja niiden voimalla sitä jaksaa taas pitkään. Suosittelen kaikille Kouvolassa vieraileville ja siellä asuville ruokailua Kouvolankatu 34:ssä sijaitsevassa Ole'ssa. Ravintola on auki maanantaista torstaihin klo. 11-22 ja perjantaista lauantaihin klo.11-23. Muina aikoina ravintola on auki sopimuksen mukaan.

Arkikuva 2/52

15.1.2017

Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.

Ensimmäinen täysi työviikko joulun pyhien jälkeen on ohi. Meillä tytön kanssa se ei kuitenkaan ollut viisipäiväinen tämäkään viikko. Kärsimme nimittäin jostain oudosta vatsataudista ja jouduimme skippaamaan sen vuoksi yhden työ-/koulupäivän kumpainenkin. En tiedä mitään muuta niin rasittavaa tai inhottavaa tautia kuin vatsataudit ovat. Se kipu ja voimien totaalinen katoaminen on suoraan sanottuna ihan hanurista.

Tämän viikon arkikuva on napsastu eräänä aamuna, kun olimme jälleen voimissamme ja lähdössä minä töihin ja tyttö kouluun. Me asutaan täällä maalla, joten mitään julkisia ei kulje, joten lapset kulkevat kyydissäni kouluun ja sieltä kotiin. Minulla on säännöllinen 8-16.00 työ, joten lasten on sopeuduttava siihen aikatauluun. Erikseen ei aleta jokaista kuskailemaan, ei varsinkaan silloin kun bonuslapset ovat meillä, kun on kolme koululaista, kolme koulua, kolme lukujärjestystä. Ajoja tulee ihan riittävästi näinkin, varsinkin jos mies tarvitsee autoa ja toimii meille kuskina. Lapsille tulee väistämättä odottelu aikaa ennen ja jälkeen koulupäivien, mutta onneksi on keksitty kirjastot, koulujen lukusalit ja mummolat ♥

Aamut meillä siis menevät aina tietyn kaavan mukaan. Jokainen hoitaa aamuaskareensa omaan tahtiinsa eikä suurempia klikkejä enää synny esimerkiksi siitä, kuka on vessassa milloinkin. Tämän viikon arkikuvassa tyttö on jo laittautuneena aamupalalla keittiössä, kun minä vielä pistän toisaalla pakkelia naamaan. Minun on aina pakko saada ensin kuppi kahvia, selata facebookin uusimmat päivitykset ja vasta sen jälkeen kellon ollessa noin 6.30 siirryn kaunistautumaan. Siinä vaiheessa siis tyttö on jo melkein valmis ja vaihdamme ns. paikkoja. Voisin varmasti nukkua pidempäänkin, mutta vihaan kiirettä ja siksi haluan herätä kahvikuppini kanssa ihan rauhassa. Kiireessä olisin vain tosi kiukkuinen ja sitten ei olisi enää kivaa kenelläkään.

Aamut jo teini-ikään ehtineiden lasten kanssa sujuvat siis jo varsin mukavasti. Töissä kuuntelen kauhulla työkaverini tarinoita unohtuneista villahaalareista ja kadonneista villasukista. Onneksi teinien kanssa ei enää ole tätä showta. Jumala oli viisas mies, kun järjesti asiat niin, että lapset tehdään nuorena...

DIY: Lahjaidea ♥

11.1.2017


Joulun alla mietin, miten pystyisin jouluna muistamaan ja kiittämään menneestä vuodesta kaikkia rakkaitani. Pohdin millainen lahja on riittävä ja mikä on itsetehdyn lahjan arvo. Sain teiltä ihania  ja kannustavia kommentteja. Kiitos vielä kerran niistä! Kommenttienne avulla uskoni itsetehtyihin lahjoihin vahvistui ja viime jouluna entistä useampi sai minulta itsetehdyn lahjan. Toivon, että kaikki lahjojen saajat pitivät niistä. Mieheni piti ainakin ja osasi arvostaa sitä. Mietin pitkään, mitä keksisin hänelle, kunnes löysin idean fb:n jouluryhmästä. Nyt haluan jakaa idean kanssanne, sillä tämän idean voi toteuttaa muulloinkin kuin jouluna. 

Kirjoitin nimittäin paperille 24 syytä, miksi rakastan miestäni ♥ Leikkasin jokaisen "syyn" omaksi paperiliuskakseen, taittelin ja liimasin vielä punaisen sydäntarran jokaisen paperiliuskan päälle. Sitten laitoin paperiliuskat kauniin sydämen muotoisen rasian pohjalle, piirsin paperista rasian mallisen sydämen ja kirjoitin siihen ns. otsikon. Paperisydämen asettelin sitten rasiaan paperiliuskojen päälle eli kun rasian avasi se näkyi ensimmäisenä.


Tässä siis edullinen ja varmasti ajatuksen kanssa tehty lahja läheiselle jouluna, syntymäpäivänä tai vaikkapa hääpäivänä. Ystävälle voisi samaan tyyliin kertoa ystävänpäivänä, miksi hän on juuri niin hyvä ystävä kuin hän on ♥  Tätä lahjaa oli kiva tehdä. Hiukan jännitin, mitä mies tästä ajattelee, mutta kyllä hän tykkäsi ja osasi arvostaa tätä. Naurun pyrskähdys kuului siinä kohden, kun hän luki paperiliuskan, jossa luki: "Osaat käyttää pyykin- ja astianpesukonetta ♥". Ha haa...

Arkikuva 1/52

8.1.2017

Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.

Olen seurannut pian vuoden ajan Nakit ja Mutsi blogin arkikuvahaastetta. Olen pitänyt tästä kuvahaasteesta erityisen paljon, koska siinä julkaistut kuvat ovat juuri sitä tavallista ja siloittelematonta arkea, mitä se arki oikeastikin on. Aitoa ja todellista. Nyt uuden vuoden alettua halusin itsekin tarttua tähän haasteeseen, koska mielestäni se sopii blogiini paremmin kuin hyvin. Bloginihan on aikamoinen sekametelisoppa vähän kaikkea, joten ainahan sekaan mahtuu vielä yksi kuvahaaste. Olen aina tykännyt kaikista eniten lukea blogeja, joissa kerrotaan ja kuvataan rehellisesti jonkun perheen tai ihmisen elämää. Kai olen sen verran utelias, kun sellainen kiinnostaa, mutta eniten siinä viehättää juuri se rehellisyys. Rehellisyys on muutenkin minulle äärimmäisen tärkeä asia. 

Arkikuvahaaste on käsitykseni mukaan saanut alkunsa Lähiömutsi-blogista. Siinä hän kuvasi itseään ja lapsiaan vuoden ajan ja julkaisi sitten aina yhden kuvan viikossa omassa blogissaan. Minun arkikuvahaasteeni kuvat eivät varmastikaan tule kovinkaan usein kuvaamaan itseäni arjen pyörteissä, mutta toivon, että saisin niihin mahdollisimman usein taltioitua muita perheeni jäseniä. Ja olen Päivin kanssa ihan samaa mieltä, että nykyisin tulee aivan liian harvoin kuvattua omaa perhettä ja vielä vähemmän niissä ihan tuiki tavallisissa arkisissa tilanteissa.

Arkikuvahaasteeni ensimmäinen kuva on tältä aamulta ja hyvin tavallinen näky meidän keittiössä. Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että meillä myös mies osallistuu keittiöhommiin. Astianpesukone tyhjenee ja täyttyy ihan ilman käskyjä ja jopa useammin miehen toimesta kuin minun. Työpöydällä liinan alla on tulossa minun toinen pataleipäni. Alettuani juuri kaatamaan taikinaa pöydälle, mies aloitti samaan aikaan astianpesukoneen tyhjennyksen. Hiljaa mielessäni ajattelin, että "pitikö nyt just yhtäaikaa". Eihän siinä muuten mitään, mutta ota nyt sitten kuvaa kädet taikinassa. Onneksi kuitenkin ehdin vielä nappaamaan kuvan, mutta tästä viisastuneena alan pitämään kameran aina käden ulottuvilla. Ja kyllä, meillä on tänään saunapäivä. Mieheni lookki on tosiaankin täysin siloittelematon...

Loppiainen ja joulun lopetus

7.1.2017

Pakkanen on pitänyt meitä otteessaan jo useamman päivän. Meillä se on tarkoittanut puiden kantamista koritolkulla sisälle ja kahden pystyuunin lämmittämistä päivittäin. Pidän kuitenkin tosi paljon uunissa olevien tulien tuomasta tunnelmasta, kun puut räiskyvät ja uunit hohkaavat ihanaa lämpöä. Pakkanen piti meidät koko loppiaisen kotona, mutta ylimääräinen vapaapäivä viikonlopun jatkoksi oli ihan tervetullut eikä kotoilu villasukat jalassa ja höyryävän kuuma glögimuki kädessä tuntunut yhtään pahalta.


Tämä päivä on aloitettu pyykinpesukoneen vesijohdon sulatuksella ja joulukuusen purkamisella. Kunhan saadaan vesijohto sulatettua, päästään pyykin pesuun. Muutenkin täytyy tänään vähän siivoilla ainakin täällä alakerrassa. Kenkien mukana tullut lumi on sulanut likaisiksi läikiksi eteisen lattialle. Uunissa paistuu juuri ensimmäinen leipomani pataleipä. Ihana tuoksu on vallannut jo keittiön ♥ 


Joulu on siis meillä tällä erää ohi. Mieli on osittain vähän haikea, koska joka vuosi joulu vaan hujahtaa ohi ihan liiankin nopeasti kaiken touhun ja kiireen keskellä. Tänä jouluna varsinkin, kun itse joulupyhät olivat vain normaalin viikonlopun mittainen pyrähdys. Toisaalta, kun meilläkin koti puetaan jouluun jo hyvissä ajoin ennen joulua, ns. jouluähky nostaa myös päätään hyvin pian joulun jälkeen. Kaikenkaikkiaan tämän hetkinen tunne on vähän kaksipiippuinen juttu, mutta onneksi joulu tulee tänäkin vuonna ja sitten on mukava taas kaivaa kaikki koristeet uudelleen laatikoista esiin.


Jouluksi saimme appivanhemmiltamme valkoisen amarylliksen. Pidin sitä aluksi olohuoneen sohvapöydällä, mutta se oli sille selkeästi liian pimeä paikka. Siirrettyäni kukan ruokailuhuoneen pöydälle alkoivat kukat vihdoin aukeamaan oikein kunnolla. Myös kukan varret hujahtivat nopeasti pituutta. Eilen sitten leikkasinkin viimeisen kukkavanan leikoksi maljakkoon. Veljeltäni saamasta kukkakimpusta säästin nuo havut, jotka saivat vielä hiukan jatkoaikaa amarylliksen kaverina. Täytyy muuten sanoa, että nuo vanhat ilves lasipurkit ovat kaikista kauneinpia maljakoita, mitä vaan voi olla. Niitä täytyy ehdottomasti hamstrata itselle lisää kirppareilta. Ne kun ovat niin monikäyttöisiäkin. Nyt ulkona pyryttää lunta, pataleipä on paistettu (vähän liikaakin) ja minun on aika jatkaa siivoushommeleita. Mukavaa lauantaita Teille kaikille ♥

Neljä vuodenaikaa

6.1.2017

Nappasin Sadun blogista Talossa no 23 haasteen, jossa esitellään neljä kuvaa vuodesta. 
Neljä kuvaa, yksi jokaisesta vuodenajasta. Tässä minun kuvakooste viime vuodelta.


Talvi
Helmikuu
 Lunta, jäätä ja kovia pakkasia. 
Kunnon talvi iskee nykyisin vasta tammi-helmikuussa. 
Viime vuoden helmikuun loppupuolella meillä oli näin talviset olosuhteet.






Kevät
Toukokuu
Kevät on aina uuden alkua. 
Talvi lumineen ja pakkasineen on poissa ja
luonto herää auringon lämmön myötä eloon. 
Pidän keväästä todella paljon ♥ 
Viime vuonna krookukset kukkivat omassa pihassa helatorstaina.



Kesä
Kesä-heinäkuu
Kesä, kukkaset ja oma piha ♥
Tykkäsin ihan hurjan paljon näistä viime kesäisistä kesäkukista, 
jotka hommasin tuohon kukkalavaan. 
Niiden väritkin olivat niin ihanat ♥



Syksy
Lokakuu
Syksyn parhautta on sen 
upea väriloisto, lämpimät päivät ja pimenevät illat ♥ 
Viime syksynä kokeilin kranssin tekoa vaahteranlehdistä. 
Tykkäsin.

Olen kyllä tosi iloinen siitä, että meillä on neljä erilaista vuodenaikaa. Minusta se on rikkaus, vaikka jostain vuodenajasta pitäisikin muita enemmän. Meillä on tänä aamuna -25 asteetta pakkasta. Melko kuivakka keli. Onneksi on vapaapäivä eikä pakosti tarvitse lähteä mihinkään. Tulet on jo uunissa, villasukat jalassa ja kupissa kuumaa. Näillä mennään tänään.

Hyvää Loppiaista Teille kaikille ♥

Ps. En haasta ketään mukaan, mutta haasteen voi napata mukaansa ken haluaa.

Vuosikatsaus

1.1.2017

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Vuosi on vaihtunut ja uusi vuosi 2017 on alkanut. Täällä meillä vuosi vaihtui lumettomassa ja harvinaisen lämpimässä säässä. Meidät oli miehen kanssa kutsuttu naapuriin vastaanottamaan uutta vuotta lautapelien ja pienen purtavan parissa. Olimme tosi iloisia tästä kutsusta, koska nykyisin käymme hyvin harvoin yhdessä missään. Juhlan kunniaksi tyttö innostui tekemään minulle juhlalookin sisältäen kulmien muotoilun, juhlameikin ja hiusten kihartamisen. Ihanaa luksusta arjen keskelle ♥ Tästä eteenpäin minun ei enää tarvitse maksaa kampaajalleni kulmien laitosta, kun minulla on kotona näin taitava tekijä ♥ Ilta oli oikein mukava ja aika suorastaan juoksi siinä pelien tiimellyksessä. "Pikku" purtavaa oli riittävästi ja kaikki oli todella herkullista. Tarjolla oli ruisnappeja lohitäytteellä, röstipizzaa, wrappeja, nachoja sekä vihannesdippi, Vuoden vaihtumisen ja ilotulituksen jälkeen saimme vielä herkutella itsetehdyllä perunasalaatilla ja nakeilla sekä jälkkärikahveilla. Meillä ei itsellä eikä naapureillakaan ollut yhtään omia raketteja, koska niihin sijoittaminen tuntuu jotenkin vähän turhalta varsinkin, kun meillä kummallakaan ei enää ollut lapsia kotona niitä katselemassa. Saimme kuitenkin nauttia muiden ampumista komeista raketeista. Kiitos naapurit!














Päättyneesen vuoteen mahtui paljon erilaista. Päällimmäisenä mieleen jäi oma, pitkä sairasloma, tytön välivuosi ja ratsastusharrasuksen alkaminen uudelleen sekä miehen työasiat ja niiden vaikutus elämäämme. Vuosi ei ollut niitä kaikista helpoimpia vuosia, mutta kaikesta kuitenkin selvittiin. Olenkin alkanut vihdoin uskoa sanontaan: "Asioilla on tapana järjestyä". Mitä alkanut, uusi vuosi sitten tuo tullessaan on vielä arvoitus. Toivon, että se on edeltäjäänsä parempi, iloisempi, rennompi, onnellisempi ja erityisesti rakkauden täyteinen. Toivon tytölle jaksamista ja menestystä lukio-opintoihin, miehelle mahdollisimman paljon työpäiviä ja että saisimme kaikki viettää sen mahdollisimman terveinä.


Blogivuoden 2016 päätapahtuma oli osallistuminen huhtikuussa blogipassilla Kevätmessuille Messukeskuksessa. Olen iloinen, että pääsin osallistumaan tuohon tapahtumaan, koska uskokaa taikka älkää, mutta en ollut koskaan aiemmin käynyt missään messuilla. Muita mukavia tapahtumia olivat tietenkin kaikki oman blogiporukamme tapaamiset, joita oli kaikenkaikkiaan kuusi viime vuoden aikana, Tammer-Tukun helmikuussa järjestämä blogi-ilta sekä paikallisiin avoimiin puutarhoihin tutustuminen yhdessä Palanutta Siirappia- blogin Marikan kanssa. Oma blogi päivittyi viime vuonna parin postauksen viikkovauhdilla, joka on mielestäni ihan hyvä saldo. Viime syksynä blogini sai uuden ja selkeämmän blogipohjan, jonka myötä kuvien koko muuttui merkittävästi. Omasta mielestäni kuvilla on hurjan suuri merkitys postauksissa ja sen vuoksi halusin panostaa niihin. Ostin viime vuonna myös uuden kameran selkeämpien ja parempien kuvien toivossa. Valokuvaamisen opiskelu jatkuu edelleen.

Teille rakkaat blogini seuraajat haluan esittää kauniin kiitoksen siitä, että olette pysyneet matkassani mukana ja niin moni teistä on jaksanut myös jättää jäljen käynnistänne blogiini. Jokainen saamani kommentti on ollut minulle todella tärkeä ja ilahduttanut minua. Jokaiseen kommenttiin olen myös pyrkinyt vastaamaan mahdollisimman pian. Bloggaaminen on minulle tärkeä harrastus ja teidän ansiostanne haluan ehdottomasti jatkaa sitä myös tänä juuri alkaneena vuonna 2017. Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille ja nähdään taas pian täällä blogissani ♥

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan