Pientä uskon puutetta havaittavissa Ikean reissulla

28.9.2014

Ihanaa sunnuntai iltaa teille kaikille! Olen ilokseni saanut huomata, että blogini on saanut tällä viikolla pari uutta lukijaa ja että melkeinpä jokaiseen päivitykseeni on tullut jokunen kommenttikin. Kiitos siitä teille kaikille! Blogissani on tämän syyskuun aikana piipahtanut liki 1500 kävijää. Päivittäiset vierailut vaihtelevat siinä 50 kävijän kummallakin puolella. Wuhuu, hienoa! Ehdottomasti suosituimmaksi päivitykseksi on noussut tuo mun olohuonepäivitys. Pitäisikö siis jatkossakin kuvailla meidän kotia ja kirjoitella siitä? Toivottavasti jaksatte jatkossakin vierailla täällä ja muistatte minua myös noilla ihanilla kommenteillanne. Blogiani saa linkittää teidän omille blogilistoille tai suositella ystäville ja tuttaville, jos siltä tuntuu.

Kuva naapurista viikko sitten kesäkeittiön avajaisista.

Tänään kiireettömän aamun jälkeen hyppäsin autoon, laitoin popit soimaan ja suuntasin auton nokan kohti Vantaan Ikeaa. Matka meni hyvin. Sain ajella kauniissa syyssäässä ja ihastella ruskan värikirjoa. Pitkään aikaan en olekaan Ikeassa käynyt. Muistelin, että viimeksi varmaan esikoiseni kanssa ja silloin ajettiin Vantaalle tietenkin Lahden kautta. Nyt menin meiltä suorinta reittiä eli Koskenkylän kautta ja niinpä meinasi maalaistytöltä jo usko loppua ennen kehä kolmosen liittymää, kun ei sitä vaan sieltä alkanut kuulua. Kehällä olikin aika hurjat tietyöt meneillään, joten oli kiertotietä ja mutkaa toisensa jälkeen, mutta perille pääsin. Ja jonottaminen alkoikin jo sitten reilusti ennen sisällepääsyä itse tavarataloon...

Muutama muukin oli päättänyt lähteä vähän shoppailemaan.
Ikeassa kaikki oli niinkuin ennenkin. Ensin yläkerran huonenäyttelyjen kiertämistä ja sitten ravintolan kautta (minä jätin suosiolla sen jonottamisen väliin) laskeutuminen alakerran ostoshelvettiintaivaaseen (kummin päin toi oikein pitäis olla?). Esikoinen kirjoitti vielä eilen käydessään mulle ostoslistan mukaan, joten tarkkana sai siellä ihmisvilinässä kulkea, että löysi kaiken haluamansa. Hirveesti ei heräteostoksia tullut tehtyä, vaikka kyllä se on ihan totta, että jotenkin siellä alakerrassa vaan meinaa tulla väkisinkin sellainen ostoshysteria. "Tää on niin halpaaa, pakko ottaa....". Löysin itseni pariinkin kertaan hypistelemästä jotain, mutta sitten lopulta (onneksi) järki voitti ja jatkoin tyytyväisenä matkaa.


Lipasto, jota siis varsinaisesti Ikeasta lähdin hakemaan, löytyi helposti sitten kierrokseni viimeisenä. Niiiiin, kärri täynnä pikku sälää ja sitten noi kaks laatikkoa, josta lipasto koostuu. No, vielähän ne kassalle asti meni joten kuten siinä kärrin päällä (helkkarin painava toi isompi laatikko), mutta sitten kassalla iski jo uskon puute. Ympärillä paljon ihmisiä ja mulla pattitilanne siinä kassalla. No, empä itsekään saanut suutani auki pyytääkseni niiltä lukemattomilta ihmisiltä apua ja niinhän se pienempi laatikko läsähti kärrin päältä siihen lattialle. Itsellä oli siinä vaiheessa se isompi ja painavampi laatikko käsissä siirtääkseni sen muiden ostosten tieltä pois kassan päätyyn. Pysähdyin ja teki mieli huutaa "Ei vi***i tarvi auttaa". Siinä vaiheessa taas muistin ja sain todeta, että kaikki miehet ei to-del-la-kaan ole samanlaisia kuin omani. Hän olisi jo syöksynyt auttamaan ihan ventovierastakin, jos tuollaisen tilanteen olisi nähnyt. Lopulta selvisin kuitenkin kuormani kanssa autolle, mutta sen verran alkoi tuo ihmispaljous ahdistaa, etten enää palannut sisälle kahville, vaikka niin olin aluksi suunnitellutkin. Lastasin ostokseni autoon ja käänsin auton nokan kotia kohti. Nyt sitten odottelen, että mies ehtii kasaamaan mulle sen lipaston, niin pääsen taas vähän siistimään nurkkia. Lipastoon on siis tarkoitus laittaa kaikki ei esittely- ja omassa käytössä olevat PartyLiten somisteet ja kynttilät.

Loppuun vielä yksi blogisuositus kaikille sisustus- ja askarteluihmisille. Fb:n puolelta löysin linkin Pitsiä ja piikkilankaa-blogiin. Blogista löytyy ohje itsetehtyihin valopalloihin. Ohjeessa on todella hyvät vaihekuvat ja ohjeet. Osaiskohan tuollaiset tehdä itse? Hmm... TÄSTÄ pääset kurkkaamaan ohjeen.

Lauantain kuulumisia

27.9.2014

Täksi päiväksi suunnittelemani Ikean shoppailureissu vaihtuikin sosiaaliseen kanssakäymiseen läheisteni kanssa. Saimme nimittäin puolilta päivin mieheni esikoisen kumppaneineen sekä minun esikoiseni perheineen meille kylään. Ihanaa oli nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa. Miehen esikoinen asui puolisen vuotta espanjassa, joten emme ole todellakaan nähneet liian usein. Nyt oma koti on siis löytynyt täältä kotiseudulta ja saamme tytön tänne lähelle asumaan. Tuntuu tosi hyvältä. Siinä kohden, kun saa huomata, että joku lapsistamme, on se sitten oma tai miehen lapsi, uskaltaa kokeilla omia siipiään ja alkaa pärjätä omillaan, tunnen sisälläni mielettömän suuren lämmön tunteen. Vanhempina voimme siinä kohden olla ylpeitä siitä, että ainakin jotakin on tullut tehtyä oikein. Silloin on vähän sellainen tietkö voittajafiilis. 


Yksi iltapäivän kohokohdista oli se, kun sain pitkän ja lämpimän halauksen tyttärentyttäreltäni, F:ltä, hänen kipittäessään autolta luokseni talomme, mummolan, portaille. Se hymy, jonka hän heitti huomatessaan minut sulatti jälleen kerran sydämeni. Täytyy kyllä myöntää, että saan ja olen todella onnellinen siitä, että elämä on antanut minulle nämä kaksi lastenlasta ja että olen saanut viettää aikaa ja olla heidän kanssaan ihan heidän elonsa alusta asti. Pienempi lapsenlapsistani nukkui heidän tullessaan kaukalossaan, mutta heräsi sitten myöhemmin ilahduttamaan meitä kaikkia hurmaavilla hymyillään. Ikää pikku miehellä on tällä hetkellä kolme kuukautta.


Aika iso porukka vietti siis meillä tänään iltapäivää kanssamme. Aamupäivän kauppareissulla ostimme ainekset kotoiseen jauhelihakeittoon. Helppo ja edullinen kotiruoka, josta riitti syömistä koko porukalle. Vähän ruisleipää rinnalle ja maittava päivällinen oli valmis. Itse teen ruokaa nykyisin todella harvoin, koska onnekseni mieheni hoitaa mielellään meillä sen homman. Tänään tarjouduin kuitenkin tekemään ruoan. Ilokseni sain todeta, että keitto maistui kaikille hyvin ja sehän on kokille se paras kiitos. Kattauksemme ei todellakaan ollut mistään sisustuslehden sivuilta napattu, vaan hyvin hyvin arkinen. Tärkeintä oli yhdessäolo näiden kaikkien rakkaiden kanssa.

Nyt kun talo on hiljentynyt vieraiden lähdettyä, vietämme kotoisaa lauantai-iltaa. Pojalle tuli kaveri yökylään ja tytön poikaystäväkin päräytti hetki sitten piikillä pihaan. Niinpä voimme miehen kanssa käpertyä kainalokkain saunan jälkeen katselemaan telkkua. Mies kävi vielä äsken sienessä, joten jos hyvin käy saamme vielä iltapalaksi jotakin sieniherkkua. Toivossa on hyvä elää.

Ikea juttuja

26.9.2014

Innostuin surffailemaan tuolla Ikean nettisivuilla, kun näin Niinan päivityksen Vaniljahouse-blogissa. Ikean familyn live lehdestä löytyy juttu ja paljon ihania kuvia Niinan kodista. Kannattaa käydä tutustumassa. Juttu löytyy täältä. Itse en koskaan aiemmin ollut kuullutkaan tuollaisesta lehdestä. Kiitos Niina, kun vinkkasit siitä! Tosi hyvä lehti pullollaan ideakuvia.

Toinen kiva juttu, minkä löysin tuolta Ikean nettisivuilta oli tuo ostoslista. Teistä varmasti monille se on tuttu juttu ja olette sitä ehkä itsekin käyttäneet, mutta minulle sekin oli ihan uutta. Selaillessasi Ikean tuotteita voit klikata kiinnostavan tuotteen itsellesi muistiin. Lopuksi voit tulostaa oman ostoslistasi mukaan tavaratalokäynnille. Ostoslistalta näkyy tuotteen nimi, sen mitat, hinta, paino, myyntipaikka tavaratalossa ja saatavuus valitsemassasi tavaratalossa. Tosi kätevää, kun ostoslistaan kirjautuu myös hyllyn ja lokeron numerot tavaratalossa. Lisäksi järjestelmä laskee kaikkien ostostesi yhteissummat, kun vain muistat muuttaa kappalemäärät, jos aiot ostaa jotakin tuotetta enemmän kuin yhden kappaleen. Ostoslistalle ei kuitenkaan päivity heräteostoksia, hih... Niitä niin halpoja ja välttämättömiä pikku juttuja sieltä alakerrasta, joita ilman et kertakaikkiaan voi enää elää. Mun heräteostoksia vois esim. olla nämä...




Kuten huomaatte, kaikkea hyvin tärkeää ja välttämätöntä, hih... Huomenna sitten nähdään, kuinka mun käy ja mitä kaikkea tuleekaan kotiutettua tuolta Ikean Ihmemaasta. Moikka.

Uusperhettä ja toisen huomioimista

25.9.2014

Meidän arki sai taas ehkä vähän kaivattuakin eloa eilen, kun miehen murkku (tyttö) ja esiteini (poika) tulivat taas meille. Miehellä on yhteishuoltajuus lasten äidin kanssa ja lapset ovat puolet kuusta isällään ja puolet kuusta äidillään. Eilen oli siis taas vaihtopäivä ja voin sanoa, että seuraavat kaksi viikkoa ovat taas menoa ja meininkiä. Ihan helppoa ei tuo uusperheen arki aina ole, kun lapset elävät kahden kodin elämää. Säännöt ja elämäntavat ovat erilaiset ja välillä joutuu sitten muistuttamaan, kuinka meillä ollaan ja eletään. Illalla saatiin vielä mun tytön poikakaveri, A, meille käymään. Ruokapöytä olikin sitten illalla viimeistä paikkaa myöden täynnä ja lihapadan pohja tuli näkyviin hetkessä. Me kyllä tykätään kuitenkin kaikesta huolimatta miehen kanssa, kun ympärillä on paljon lapsia/nuoria. Eilenkin odotettiin niinkauan, että A pääsi töistä ja ehti meidän kanssa yhtäaikaa syömään. Yhteinen ruokailu on meille aika tärkeä juttu. Siinä on niin hyvä vaihtaa lasten kanssa päivän kuulumisia ja olla kuulolla, jos heillä on jotain mielen päällä.
 

 Syksy on muuten jo aika pitkällä. Syyskuu lähenee loppuaan ja illat pimenee. Ihanaa, että pimenee! Meillä palaa melkein yötä päivää jonkunlaiset valoviritelmät tai led-kynttilät sisällä. Iltaisin myös elävät kynttilät ja tuikut. Olohuoneen pystyuunissa on jo pidetty tulia. Meillä lämmitysmuotoina on sähkö ja puu. Kaikki tietää, kuinka kallista on sähkö on, joten siitä syystä meilläkin lämmitetään mahdollisimman paljon puilla. Ai, mä niin tykkään tulesta! Voisin tuijotella sitä sohvalta, vaikka kuinka kauan. Mua ei sinänsä sadekaan haittaa, jos ei tarvi lähteä mihinkään. Illalla on ihanaa maata selällään sängyssä ja kuunnella, kun sade ropisee peltikattoon. Sen kyllä myönnän, että nuo sadekelien kuraiset pihat ei ole kivoja. Kaikella on siis hyvät ja huonot puolensa.


Miehen esikoinen on nyt sitten saanut oman kämpän. Muutto tapahtuu parin viikon päästä. Se tietää minulle sitä, että pääsen vihdoin eroon noista olohuoneen puna-mustista tuoleista. Samalla olohuoneeseen tulee tilaa sille Hemnesin -lipastolle ja mun nojatuolille. Nojatuoli vain puuttuu. Noh, vielä on aikaa hommata joku vanha ihanuus! Kuten aiemmin ainakin jossain kommentissa mainitsin, että olen ristinyt mieheni Pelle Pelottomaksi. Tuo lempinimi juontaa juurensa siihen, että mieheni on kova näpertelemään itse kaikenlaista...milloin mitäkin. Nyt hän on askarrellut pari lamppua. Toisen meidän makkarin kirjoituspöydälle ja toisen minulle lukuvaloksi olohuoneeseen, että näen sitten lukea siinä tulevassa nojatuolissani.

Tällä tavalla meillä mies osoittaa minulle rakkauttaan. Meillä ei siis todellakaan tule mistään ylläripaketeista RM:n tai Greengaten astioita eikä mitään muutakaan, vaan huomioiminen tapahtuu itsetehden joko tuunailujen tai ruoan muodossa. En tiedä onko se kiinni ihmisen luonteesta vai olisko asia toisin, jos olisi enemmän rahaa? Mies on kyllä itse sanonut, että on tosi huono osoittamaan rakkauttaan. Mä rakastan lahjoja ja yllätyksiä. Se mun täytyy rehellisesti myöntää. Yritän kuitenkin tolkuttaa itselleni, että tärkeintä on kuitenkin ne arjen pienet ilot ja se, että mies osallistuu myös kotitöihin. Aina ei mullakaan olen näin ollut, joten arvostan kyllä sitä tekemistä tosi paljon. Yritän aina muistaa miehellekin sanoa tämän. Tälläisiä mietteitä ja kuulumisia täällä tänään.

Nähdään taas!

Arjen luksusta

23.9.2014

Minulla on ollut jo vuosia lyhyet hiukset. On minulla lapsena ja nuorena ollut pitkätkin hiukset, mutta minusta lyhyet hiukset vain sopivat minulle paremmin kuin pitkät. Lyhyessä hiusmallissa on vain yksi huono puoli. Jos aikoo pitää hiukset jatkuvasti siistenä, on käytävä tosi usein kampaajalla ja se maksaa. Mutta minkäs teet, niin vain on tehtävä.


Mun hiusten oma väri on sellainen varmaan aika yleinen maantienvärinen. Nyt jo pidemmän aikaa pohjavärini on ollut tumma. Hiukset ovat välillä olleet yksiväriset, mutta useimmiten olen halunnut niihin monivärivärjäyksen. Hiuksiini on kokeiltu monesti kirkkaitakin värejä joko näin otsalle, kuten nyt tai ohuina raitoina. Esimerkiksi kirkas punainen on ollut tehostevärinä aika useinkin. Monella punainen väri haalistuu nopeasti pois toisin kuin minulla. Nyt pitkästä aikaa otsalla on vaaleaa useamman värjäyksen tuloksena. Punainen ei vain meinannut lähteä pois.


Viime keväänä vaihdoin kampaajaa. Olin vuosia käynyt samalla, hyväksi havaitsemallani ja tutulla kampaajalla. Pikku hiljaa aloin kuitenkin kaipaamaan vaihtelua ja työkaverini suosituksesta menin Sokokselle Hyvä Olo-kampaamoon. Valinta osui nappiin. Heti alkoi tapahtua muutosta myös hiusmallissani. Oikeaa puolta kasvatellaan nyt vähän pidemmäksi.


Takaa niska leikattiin tällä kertaa hiukan kaarevaksi ja aika lyhyeksi. Päälliosaa jätettiin pituutta jo pelkästään kiusallisten pyörteiden vuoksi. Kivasti näkyy niskassa vielä värjäyksen jäljet, hih...


Vasen puoli leikataan nyt todella lyhyeksi eli mulle on hakusessa sellainen toispuoleinen malli. Tykkään.


Takaa sitten pitäisi opetella vahan kanssa muotoilemaan hiukset pörrölleen. Vitsi, miten noilta kampaajilta se käy jotenkin niin kätevästi ja helposti! Itse kun alkaa samaan hommaan niin ei vaan meinaa hommasta tulla  yhtään mitään. Tosin muotoilutuotteissakin on eroja. Itse en enää sitten raaskikaan ostaa kampaamon tuotteita, jotka ilmiselvästi ovat laadukkaampia kuin tavis kaupan vastaavat. Ehkä kuitenkin kannattais, mutta kun ei raaski.


Otsis on kanssa leikattu vähän vinoon ja vedetään sen vahan kanssa päätämyöden sivulle tai voi sitä yrittää vähän kohottaakin, kun siinä on nyt jo ihan kivasti tota pituutta.


Kulmien muotoilu on hyvän lopputuloksen kannalta aika tärkeä juttu. Itse en osaa kulmiani muotoilla, joten mieluusti teetän sen homman ammatti-ihmisellä. Jos en niin tekisi, jäisivät kulmat muotoilematta kokonaan (niin oli vuosia).Nytkin kampaaja siisti kulmat. Ensi kerralla sitten taas laitetaan kulmiinkin vähän väriä.

Tämä mun hiusmalli on vähän sellainen rock, mutta ehkä juuri siksi mä siitä tykkäänkin. Olenhan itsekin vähän kuitenkin sellainen rokkimimmi. Koska käyn töissä enkä voi siellä olla peikkona, käyn viiden viikon välein kampaajalla. Juu, tiedän, mulla menee ihan hirveä rahasummavuodessa hiuksiin! Säästäisin, jos värjäisin itse hiukseni, muotoilisin itse kulmani ja kasvattaisin pitkät hiukset, mutta en tee niin. Kampaajalla käynti on mun arjen luksusta. Nautin siitä maksoin mitä maksoi ja sitäpaitsi työskennellessäni naisvaltaisessa paikassa, olen huomannut, että mä laitan kauneuden ja ulkonäköni eteen loppujen lopuksi tooosi vähän rahaa. Uskokoon ken tahtoo!

Toivepostaus: olohuone juuri nyt

22.9.2014

Heli Kotoisaa Arkea-blogista pyysi kuvia meidän olohuoneesta. Tyttö auttoi minua kuvaamisessa ja tässä niitä kuvia nyt tulee. Kuvista kyllä selviää heti, miksi huone on kaikinpuolin niin haasteellinen.


Ensimmäinen kuva paljastaakin jo suurimman osan meidän olohuoneesta. Seinät ovat siis tumman viininpunaiset. Mies on itse halunnut juuri tuon värin eikä aio luopua siitä. Asiasta on siis keskusteltu. Yhden seinänpätkän valtaa tuo iso Hemnes-kirjahylly. Tällä hetkellä hyllyt tursuaa vähän kaikennäköistä; dvd-elokuvia, kirjoja, lastenlasten leluja, valokuva-albumeita, astioita, valokuvia jne. Pientä siistimistä kaipaisi tämäkin. Kirjahyllyn päässä, vasemmalla puolella on oviaukko, josta mennään eteiseen. Oviaukon vasemmalla puolella nurkassa on sitten telkkari. Ainut paikka, mihin olohuoneessamme sen voi laittaa. Huoh...


Sohva meillä siis onkin tuollainen vaaleampi. Keltainen ei todellakaan ole mikään mun lemppariväri, mutta tämä vaalean kellertävä nyt vielä menee. Sohvan väri sopii kyllä hyvin tuohon seinävaatteeseen, josta sinänsä kyllä tykkään, samoin tuosta ovellisesta "peilikaapista". Sohvan käsinojan päällä on aina pakko pitää tuota huopaa taiteltuna. Se peittää alleen käsinojalle kaatuneet steariinit, joita en ole saanut siitä irti. Lisäksi tuohon isoon rahiin on ollut pakko tehdä tuollainen huppupäällinen, koska ei olla saatu sitä millään ilveellä puhtaaksi. Vaikka lapsille on kuinka toitotettu, ettei olohuoneessa syödä eikä juoda, niin kummasti tuohon rahiinkin vaan on ilmestynyt aikamoinen määrä nestetahroja. Hmm....


No, tässä kuvassa näkyy yksi noista puna-mustista tuoleista, jotka lähtevät lähiaikoina miehen esikoiselle. Mä en oikein koskaan ole noista tykännyt toisin kuin mieheni. Nyt mies kuitenkin tässä asiassa antaa periksi ja tuolit saavat tyttärensä luota uuden kodin. Sitten verhot. Ne ovat ja pysyvät noina yksivärisinä punaisina. Enhän mä malttanut odottaa, vaan kokeilin ikkunaan sitä Vallilan verhoa, mutta ei. Vaikka itse verho on kaunis, mutta ei sovi tänne. Se on liian kirjava ja sotii seinän värin ja kullanvärisen peilin (ikkunan oikealla puolella) kanssa. Eli pysymme edelleenkin vanhoissa verhoissa. Ollaan miehen kanssa viikonlopun aikana puhuttu paljon tästä meidän olohuoneesta. Tässä keskustelussa mies toi esille, ettei ymmärrä miksi esimerkiksi verhoja pitää vaihtaa vaan sisustamisen vuoksi. Jos kerralla hommaa hyvät verhot, miksi ne pitäisi sitten jonkun ajan päästä vaihtaa. No, ei ole vaihdettu eikä vaihdeta! Huoh...haasteellinen on tuollainen mieskin, joka haluaa osallistua kodin sisustamiseen! Paljon helpompaa olis, jos sille ois tässä kohtaa ihan sama.


Tuohon peilin alle olen suunnitellut sen Hemnesin lipaston. Ikkunan edessä oleva pöytä jää meille. Se on miehen itsetekemä ja siitä kyllä tykkään, kun ei ole ihan tavallinen.Tänään näin kirppiksellä yhden tumman nojatuolin, jota jopa koeistuin. Mähän olen haaveillut siitä omasta nojatuolista, jossa voisin lukea ja katsella telkkua. Kun nuo tuolit lähtee, kävisköhän tuohon ikkunan eteen sohvan päähän nojatuoli?

Olohuonepohdintoja

21.9.2014

Ollaan asuttu miehen kanssa nyt reilu neljä vuotta yhdessä. Muutin tytön kanssa silloin tänne hänen kotiinsa. Nyt koti on tietenkin meidän yhteinen ja ollaan jonkin verran tätä taloa yhdessä remppailtukin. Koti alkaa siis pikku hiljaa olemaan meidännäköisemme. Olohuoneen mies oli rempannut täysin aikana ennen minua. Huone on yleisilmeeltään tosi tumma. Seinien väri on valittu mm. sillä perusteella, että huoneessa olisi hyvä katsella elokuvia eli tv:n näytöllä olisi mahdollisimman hyvä kuva. Mä en itse oikein tälläisestä ymmärrä mitään, koska en katso todellakaan niin paljon elokuvia ja tv:tä kuin muu perhe. Lisäksi itse pidän todella paljon enemmän kaikista vaaleista sävyistä, kuten valkoinen, harmaa, beige ja yleensäkin ruskean eri sävyt.

Tuo seinien tumma väritys asettaa huoneelle suuria haasteita sisustamisen suhteen. Huonekalujen paikkaa ei oikein voi vaihtaa, koska iso kirjahylly ja tv rajoittavat sisustamista. Niille on yksinkertaisesti vain yhdet paikat olohuoneessa eli ne ovat siinä ja pysyvät. Samoin sohva. Sille on tuo yksi nurkka tv:tä vastapäätä. Mies on aina sanonut, että olohuone on hänennäköisensä huone. Siksi en ole huoneeseen puuttunut, vaikken siitä ja lähinnä sen sisustuksesta pidäkään. Nyt miehen esikoinen on lähiaikoina muuttamassa omaan asuntoonsa ja olohuoneesta lähtee yksi pieni, pyöreä pöytä ja vanhat puna-mustat tuolit pois. Nyt oikeastaan ensimmäisen kerran pääsen vähän uudistamaan koko olohuonetta. JEEE!!! En halua kuitenkaan jyrätä omilla mieltymyksilläni miestäni, mutta yritän tehdä huoneesta myös minulle mieluisamman paikan olla. Nuo pois lähtevät kalusteet ovat olleet tuossa ikkunaseinällä, jonka nurkassa on seinällä iso, kultareunuksinen peili. Sen alle olen jo hyväksyttänyt miehellä Ikean Hemnes-lipaston. Samaa sarjaa ja sävyä kuin olohuoneeseen pari vuotta sitten hankkimamme kirjahylly vastakkaiselta seinältä.


Lipastoon laitan kaikki PartyLiten esittelykamani eli somisteet, jotka eivät ole itsellä esillä tai eivät kulje juuri sillä hetkellä mukana esittelyissä. Näin saan meidän makkarin nurkasta pois ruman ja ison pahvilaatikon, jossa olen niitä tähän asti säilyttänyt. Tuleepahan samalla sekin nurkka siivottua.


Mulla on tähän asti ollut hyvin ristiriitaisia tunteita Vallilan verhoja kohtaan. Varsinkin niihin, joissa on niitä taloja ja puita. Aiemmin en voinut kuvitellakaan ostavani sellaisia itselleni ja laittavani niitä omaan kotiin ikkunoihini. Nyt esikoiseni oli ostanut Vallilan Bulevardi-verhot (kuvassa yllä) ja tykästyin niihin tosi paljon. Noh, meille tuo pastellisävy ei käy mihinkään huoneeseen, vaikka itse verhoista tykkäänkin tosi paljon. Niinpä selailin netistä Vallilan verhoja läpi ja tutkailin olisiko mitään taloverhoja, missä olisi punaista. No, eipä löytynyt mitään mieluista!

Keskiviikkona olin siis käymässä esikoiseni luona ja näin heidän työhuoneessaan Vallilan verhon, joka oli juuri sellainen, mitä olin etsinyt. Esikoiseni oli luopumassa verhosta, joten kaappasin sen mukaani sovittaakseni sitä meidän olohuoneeseen. Vallilan kokoelmasta en tuota verhoa enää löytänyt, joten en tiedä sen nimeä enkä tiedä onko sitä enää edes saatavilla. Nyt täytyy siis sovittaa tuota yhtä verhoa olohuoneen ikkunaan ja tuumailla, miltä se näyttää ja hyväksyttää se myös miehellä. Ehkäpä odotan ensin, että saan sinne sen uuden lipaston ja sitten kokeilen verhoa. Pitäkää peukkuja, että on hyvä...myös miehen mielestä.

Sohvan uusimisesta ollaan puhuttu miehen kanssa jo aiemminkin ja nyt olisi vanhalle sohvallekin ottaja, kun tosiaan miehen esikoinen on muuttamassa omilleen. Mähän tietenkin haluaisin Ikean Ektropit. Kerran aikoja sitten jo niitä miehenkin kanssa ikeassa tuumailtiin. Lähinnä niiden kokoa ja värejä. Tällä hetkellä ei uusiin sohviin kuitenkaan ole yksinkertaisesti varaa enkä nyt sitten loppujen lopuksi tiedä olisiko ekstrop juuri se paras vaihtoehto tuonne meidän ongelmalliseen olohuoneeseen. Kauan olen jo haaveillut myös kunnon nojatuolista, johon voisi uppoutua lukemaan lehtiä ja nauttimaan kupin kuumaa. Ehkäpä siis lainaan ystävättäreltäni kunnon höyrypesuria, nakkaan sohvan irrotettavat päälliset koneeseen ja pesen sohvan oikein perusteellisesti ja etsin jostain kirpparilta itselleni kunnon nojatuolin. Lisäksi piristän huonetta joillan uusilla tekstiileillä; tyynynpäällisillä (yksi musta tähti-tyynynpäällinen on jo kaapissa), torkkupeitoilla, noilla verhoilla ja uudella matolla. Myös pönttis kaipaisi puhdistavan maalikerroksen pintaansa. Jospa mä näillä konsteilla saisin meidän olohuoneesta nyt alkuun myös itselleni viihtyisämmän ja kodikkaamman huoneen. Katsotaan kuinka käy.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani

20.9.2014

Torstai-iltana alkoi toinen tuotantokausi tuosta Koko Suomi Leipoo-ohjelmasta. Tuo on ehdottomasti yksi suosikkiohjelmistani. Leipominen kun on itsellekin yksi suurimmista harrastuksistani. Koko Suomi leipoo-ohjelman jokaisessa jaksossa kilpailijat saavat tehtäväkseen kaksi erilaista leivontatehtävää, jotka haastavat kilpailijat niin makeissa kuin suolaisissakin leivontaan liittyvissä tehtävissä. Uuneissa valmistuu kakkuja, piiraita, pikkuleipiä, pullaa ja leipää, joita maistelevat ja arvioivat kaksi alan arvostettua huippuleipuria.

Jakson päätteeksi yksi leipuri joutuu jättämään kisan ja lopulta vastakkain ovat kolme parhaiten onnistunutta kotileipuria. Ohjelman erikoisuutena on kuvauspaikka: suuri teltta, ulkoilmassa kauniissa kesäisessä maisemassa. Nimenoman tuo ulkoilmassa leipominen asettaa kilpailijoille paljon lisähaastetta sen lisäksi, että he kisaavat kokoajan aikaa vastaan. Aikamoista hermojen hallintaa siinä kyllä kilpailijoilta tarvitaan.

Ekan jakson eka tehtävä oli bostonkakku. Tässä minun versioni muutaman vuoden takaa.


Vuosi sitten minäkin olin tyrkyllä tähän ohjelmaan. Mieheni luottaa ja ennen kaikkea arvostaa suuresti kaikkea, mitä teen. Leipominen on yksi niistä asioista. Heti ohjelmasta kuultuaa hän ilmoitti minut mukaan kilpailuun. Suureksi yllätykseksi pääsin semifinaalivaiheeseen eli koekuvauksiin asti. Ilmoittautuneita oli useita satoja ja koekuvauksiin pääsi noin 40 leipuria. Ohjelmaan valittiin 12 parasta leipuria (erilaista, miehiä ja naisia, eri puolelta suomea).

Itse en siis ollut noiden 12 joukossa. Kuultuani asiasta olin samaan aikaan sekä helpottunut että pettynyt. "Hitsi, en ole riittävän hyvä. Pitää harjoitella lisää". Kaikenkaikkiaanhan lopputulos oli hyvä ja voin olla tyytyväinen itseeni. Näin jälkikäteen ajatellen oli ehkä tosi hyvä, että en päässyt mukaan itse kisaan. Reilu vuosi sitten leivontataitoni olivat vieläkin yksipuolisemmat kuin nykyisin, koska olin keskittynyt pääsääntöisesti erilaisten kakkujen leipomiseen. Kaiken kaikkiaan kilpailuun hakeminen oli hauska kokemus ja ompahan taas, mitä keinutuolissa muistella.

Kynttiläjuttuja ja puuroillallinen

18.9.2014

 Pidin eilen töistä puolikkaan liukumavapaan ja ajelin puolen päivän jälkeen esikoiseni luo Lahteen. Reissun tarkoitus oli auttaa esikoinen omalla PartyLite konsultin urallaan alkuun ja pitää illalla hänen aloituskutsunsa. Konsultinsopimusta tehdessäni sain huomata ikävän tosiasian. Minusta on tullut vanha. Ajatusten juoksu on hidastunut eikä pää toimi enää kuin kaksvitosella. Nuo kaksvitoset ovat syntyneet tietokoneiden maailmaan. He ovat kasvaneet käyttämään niitä ja sen sain huomata eilenkin. Esikoiseni käytti itselleen entuudestaan vierasta tietokoneohjelmaa hyvinkin näppärästi. Itsellenikin ohjelma oli uusi eikä minun järkeni juossut lainkaan yhtä sukkelasti kuin esikoiseni. Olin hetken aikaa myös kolmestaan kahden lapsenlapseni kanssa. F olisi halunnut katsella muumivideota, mutta mummon piti sanoa tytölle, että "Katsellaan sitten, kun äiti tulee, kun mummo ei osaa käyttää teidän telkkaria". Hmm, tuli ihan Mielensäpahoittaja-fiilis. Nykyaika tekniikkoineen ajoi eilen musta ohi.

Symmetria votiivisomiste trio ja Just Dessert-tuoksut
 
Kuopukseni oli myös mukana, koska kävi iltapäivällä tekemässä TET-työsopparin Seurahuoneella. Isosisko oli järkännyt tytölle sieltä TET-harjoittelupaikan ja nyt samalla reissulla hoitui kätevästi myös tuon työsopimuksen teko, jota yläkoulun Opo oli jo hiukan tiukkaankin sävyyn kysellyt. Nyt asia on kuitenkin hoidettu ja tyttö voi tänään palauttaa Opolle sopparin ja jäädä hyvillä mielin odottelemaan syysloman jälkeen alkavaa TET-jaksoa. Olen itse todella iloinen, että esikoiseni onnistui järjestämään tytölle noin hyvän TET-paikan. Tyttö pääsee näkemään taas ihan uutta alaa, mistä hänellä ei vielä minkään kesätyön tai taksvärkin kautta ole entuudestaan kokemusta. Tyttö on joutunut koulussa koulukiusaamisen uhriksi ja kohdannut muutenkin elämässään erilaisia haasteita, joiden johdosta hän on vajaa vuosi sitten sairastunut masennukseen. Tällä hetkellä tyttö voi jo paremmin, mutta täydellinen toipuminen ja paraneminen masennuksesta tulee kestämään pitkään. Niinpä olen todella iloinen, että tyttö ylipäätään pystyy lähtemään isonsiskonsa luo TET-jakson ajaksi, koska ei ole sairastumisensa jälkeen oikein ollut halukas yöpymään muualla kuin kotona tai poikakaverinsa perheen luona. Ei edes isosiskonsa luona, vaikka tämä onkin tytölle yksi elämänsä tärkeimmistä ja vankimmista tukipylväistä.

Muutos

Eilinen päivä oli super pitkä. Aamulla olin herännyt kuudelta ja illalla olimme tytön kanssa kotona vasta yhdeksän jälkeen. Onneksi tyttö oli seurana kotimatkalla, muuten olisi oikeasti ollut vaarana nukahtaa rattiin. Tyttö sai jonkun puheripulin ja puhui taukoamatta koko matkan. Aamulla olin esittänyt lähteissäni miehelle yhden toiveen. Haluaisin riisipuuroa, kun tulen kotiin. "Riisipuuroa?", tokaisi mies, mutta toteutti toiveeni. Meillä myös mies tykkää poltella kynttilöitä ja voin sanoa, että olipa ihana tulla kotiin. Joka puolella niin alakerrassa kuin yläkerrassa meidän makkarissa sekä rappukäytävässä paloi kynttilöitä niin lyhdyissä että erilaisissa somisteissakin. Mun sydän oli sulaa. Meidän parisuhteessa on takana hyvin vaikea vuosi, mutta tämä kotiintulo antoi minulle lupauksen siitä, että meillä on vielä toivoa. Kaiken kruunasi ulos huvimajaan katettu puuroillallinen. Ihanaa..... olin niin väsynyt, että en jaksanut/muistanut ( olin niin ihmeissänikin) ottaa kuvia, mutta voin sanoa, että oli ihanaa <3 Iltapuuron jälkeen pääsin vielä lämmittelemään lauteille (mua palelee aina, kun olen oikein väsynyt) ja painaessani pääni tyynyyn nappasi Nukku-Masa minut välittömästi matkaansa. En tiedä, mitä miehen päässä siinä vaiheessa liikkui, hih... Se jää nyt arvoitukseksi.

Kielletty hedelmä

Lisäsin tuonne sivupalkkiin tuon pöllökuvan, jota klikkaamalla pääset suoraan PartyLite verkkokauppaani. PartyLiten verkkokauppahan toimii, kuten mikä tahansa muukin verkkokauppa. Ainut on, että sinne tulee mennä jonkun konsulentin sivujen kautta. Tässä suora linkki siis minun kotisivuilleni. Tuolla kotisivuillani on oikeassa yläkulmassa linkki, josta pääset verkkokauppaan tutustumaan ja katselemaan tuotteita ja tekemään halutessasi myös tilauksen. Verkkokaupan avulla pystyn siis toimimaan konsulttina ympäri suomen.

Ps. Kuvat esikoisen ottamia =)


Treffeillä ja loppukevennys

16.9.2014

Viime viikolla sain yhtenä päivänä mieluisan viestin ystävältäni saavuttuani töistä kotiin. Ystäväni ehdotti treffejä paikallisessa Sisustuskahvilassa. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin kolmestakin eri syystä. 1) Tapaisin rakkaan ystäväni pitkästä aikaa ja voisimme vaihtaa kuulumisia. 2) Pääsisin hypistelemään ihania sisustustavaroita. 3) Saisin herkutella kahvilan ihanilla leivonnaisilla.
 

Puolitoista tuntia meni kuin siivillä jutellen, herkutellen ja vähän shoppaillenkin. Kotiutin meille kaksi yläkuvan tähtilautasta. Sopivat hyvin yhteen mun joksus pari vuotta sitten ostamieni RM:n lattemukien kanssa. Silloinkin olin liikkellä samaisen Ystävän kanssa, hih... Kaikki tähtijutut on mun lemppareita ja siitä syystä mun mielestä niin kauniita. Paljon ei ole varaa kerralla mitään ostaa, joten melkein aina käydessäni sisustusliikkeissä kotiutan meille yhden tähtijutun. Näin ajan mittaan pikku hiljaan saan kerättyä niitä itselleni edes jonkinlaisen kokoelman. Hmm...menis se raha turhempaankin!


Vaaleanpunainen/pinkki on alkanut miellyttää jotenkin mun silmää. Väri onkin tehnyt jo jonkin aikaa tuloaan myös sisustusjuttuihin. Kyllähän näillä saisi piristettyä vähän sitä omankin kodin ilmettä. Kaikki pöllöjutut ovat olleet jo pitkään IN. Kuvan pöllöt ovat hyvin samannäköiset kuin mitkä löytyvät kynttiläsomisteina PartyLitenkin Syksy/Joulu 2014-kuvastosta. Aika myyvä somiste, joten siksi konsultin työni vuoksi hankittavien listalla tuolta PartyLitelta. Yksi mun heikkous on erilaiset lyhdyt. Konsultin työn kautta olen saanut hankittua muutamia ihanuuksia edullisesti tuolta PartyLitelta, mutta kyllä meiltä löytyy noita halppisversioita. En ole mikään merkkiuskollinen, joten jos tuote on kaunis ja miellyttää minua, voi ostaa sen ihan mistä puodista tahansa. Lyhdyillä saa luotua niin ihanaa tunnelmaa nyt, kun illat ovatkin yht'äkkiä muuttuneet tosi pimeiksi. Ehkäpä se on juuri yksi syy, miksi tykkään tosi paljon syksystä. Tykkään toki aurinkoisista syyspäivistäkin, mutta illan hämärtyessä on niin ihanaa sytytellä kynttilöitä, vetää villasukat jalkaan ja käpertyä viltin sisään sohvalle. Parhautta.


Eilen kävi ihan uskomaton juttu. Tälläistä ei voi kyllä sattua kellekään muulle kuin mulle. Olin iltapäivällä töissä lähdössä kahden kahville ja käydessäni vessassa satuin ihan ohimennen vilkaisemaan peiliin. KÄÄÄÄK, mulla ei oo ripsiväriä! Järkytys oli valtaisa. Olin aamulla aloittanut meikkaamisen. Laittanut meikkivoiteen ja puuterin sekä jopa luomivärit olin sipaissut luomeen, mutta ei ripsiväriä. Voin kertoa, että tosi tyylikäs tuollainen puoliksi meikattu pärstä. Voi... mä vielä muistan, kuinka aamulla otin ripsarin ja peilin, menin koneelle, join siinä kahvia, juttelin miehen kanssa ja muistan myös sen, kun vein ripsarin ja peilin takaisin meikkipussiin. Mikä unohtui? Voi ihme sentään mun kanssani! Ihan oon vahdittava tyyppi! Kyllä nolotti!
 

Kahviholistin aamu

14.9.2014

Viikonlopuissa on sekin ihana puoli,että aamulla kello ei soi kuudelta ja voi nukkua hiukan pidempään. Harvoin mä kuitenkaan nukun kasia pidempään. Tänä aamunakin raotin silmiäni ekan kerran seitsemän jälkeen ja heti puoli kahdeksan jälkeen nousin jo ylös. Mies oli noussut hetkeä aiemmin ja tullessani alakertaan törmäsin ihanaan kahvin tuoksuun. Juon joka aamu kahvini muumimukista. Samaan aikaan istun koneella ja luen suosikkiblogieni uusimmat päivitykset.


Mä rakastan kiireettömyyttä. Sitä, että voi tehdä asioita ilman kiirettä ja kaikessa rauhassa, omaan tahtiin. Aamulla saan herkästi tunnin, vähän toistakin vierähtämään koneella kahvimukini kanssa. Kaksi kolme mukillista kahvia menee helposti. Olen kyllä oikea kahviholisti. Juon nimittäin päivän aikana helposti liki kymmenen kupillista kahvia. Kahvin avulla mä karistan viimeisetkin unihiekat silmistäni ja saan itseni liikkeelle. Teen aamutoimet ja olen valmis uuteen päivään.


Tähän päivään kuuluu kirpparilla käyntiä ja valmistautumista illan kutsuja varten. Olen toiminut nyt kaksi vuotta PartyLiten konsulttina. Tänään menen pitämään kutsuja illan edellä ensimmäisen kerran noin puolen vuoden tauon jälkeen. Jännittää. Tämä konsultin homma on siitä kivaa, että voi itse määritellä työtahtinsa. Välillä käyn pitämässä enemmän kutsuja ja välillä vähemmän ja välillä voi sitten pitää taukoa ihan kokonaan, kuten minä nyt olen tehnyt. Pitkässä tauossa on vaan sitten se huonopuoli, että nyt musta ainakin tuntuu ihan siltä kuin aloittais hommaa ihan alusta. Noh, mutta kyllä se taas tästä lähtee menemään, kun saan nämä ekat kutsut ohi! 

Muksaa sunnuntaita Teille kaikille!

Lähiruokaa ja siivouksia

13.9.2014

Täällä taas. Viikonloppu jo puolessa. Aika menee nykyisin niin äkkiä. Onkohan se tää ikä? Onks musta tullut vanha? No, jokatapauksessa...ihanan syksyistä viikonloppua ollaan täällä vietetty taas miehen kanssa ihan kahden. Eilen en sitten töiden jälkeen ehtinyt enkä jaksanutkaan aloittaa mitään vaatteiden läpikäyntiä, kuten suunnittelin. Niin mulle käy usein. Suunnittelen päivällä töissä, mitä kaikkea teen illalla kotona, mutta tekemättä jää. Mä olen vaan iltaisin yksinkertaisesti niin väsynyt päivän töistä ja pyöräilystä kotiin, että kotityöt jää kyllä ihan tyystin tekemättä. Mulle on monesti aiemmin sanottu, etten osaa levätä ja rentoutua. Nykyisin ei illat muuta olekaan kuin lepäämistä. Notkun koneella, syön perheen kanssa iltaruoan, käyn saunassa (tosi monena iltana viikossa) ja katon telkkaria. Sitten kun tulee viikonloppu, huusholli alkaa olla siinä kunnossa, että alkaa monesti jo ihan ahdistaa. 

Meillähän ei kukaan muu tartu oma-aloitteisesti imuriin, joten lauantaista on sitten tullut mulle ns. siivouspäivä. Mitään perusteellista siivousta en tee. Imuroin, rapsin pikku matot, pyyhkäisen vähän lattioita (kuisti, eteinen ja keittiö) ja pyhin vähän pölyjä, jos jaksan. Olohuoneen ja ruokailuhuoneen mä vaan imuroin. Lattioiden pesun teen niissä tosi (liian) harvoin. Edellisessä postauksessa kirjoitin tuosta mun vaateongelmasta ja esittelin ihan kuvinkin tota meidän kauhean sekasorron vallassa olevaa kodaria. Tänään siivoukseni ylsi myös sinne. Hassua, että pitää ensin siivota, että voi alkaa siivoamaan eli tässä tapauksessa karsimaan kaapeista ja niiden päältä ylimääräistä pois. Niin ja käymään niitä mun vaatteita läpi.


Kyllähän siellä nyt jo näyttää vähän paremmalta, kun sain taiteltua kuivat pyykit pois, mankeloitua pyyhkeet ja raivattua muutenkin jo lattialta pois niitä ylimääräisiä tavaroita. Osa lähtee huomena kirpparille ja osan laitoin pahvilaatikkoon miehen esikoiselle, joka on lähiaikoina muuttamassa omaan kämppään. Pikku hiljaa siis homma etenee. Ihanaa!


Aamupäivästä käytiin ensin miehen kanssa Lähiruokamessuilla. Ihan liian harvoin tulee käytyä missään lähiseudun messutapahtumissa. Oli tosi mukavaa kierrellä katselemassa maaseutuyrittäjien kojuilla ja popsimassa maistiaisia ja kyllähän siellä tuli tavattua muutamia tuttujakin pitkästä aikaa. Messualueella oli myös kahviloita, letunpaistajia, partiolaisten uutispuuron myyntipiste ja mitä kaikkea. Me jätettiin kuitenkin tällä kertaa nämä maksulliset ruokailut väliin ja ajettiin mun äidin luo muutaman kilometrin päähän kahville. Samalla reissulla tuli siis käytyä sielläkin kylässä ja äiti tietenkin oli iloinen meidän vierailusta. Nyt sauna lämpiämässä eli kohta saunaan ja telkun ääreen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sienimetsällä

10.9.2014

Sunnuntaina jäätiin taas miehen kanssa hetkeksi kahden, joten käytimme tilaisuutta hyväksemme ja "karkasimme" sienimetsälle. Mies on ihan sienifriikki. Meiltä löytyy ylivuotista varastoa sieniä niin kuivattuna kuin pakastettunakin. Hyvinä sienivuosina olemme keränneet koko perheen voimin parikin sataa litraa suppilovahveroita. Suppilovahveroiden lisäksi meidän sienikoreihimme päätyvät kanttarellit, tatit, lampaankäävät ja mustatorvisienet sekä keväisin korvasienet.
 

Viime viikonloppuna saimme nauttia ihasta syyssäästä, joten metsässä oli mukava liikkua. Muutenkin tykkään kyllä liikkua metsässä. Sen rauhallinen tunnelma on meille taas yksin voiman lähde. Mulla on ihan surkea suuntavaisto. Yksin en siis voi metsään lähteä, koska eksyisin välittömästi, koska mä vaan kadotan mun suuntavaistoni ihan heti ja kokonaan. Onneksi mies on ihan toisenlainen. Olen joskus leikkisästi sanonutkin, että hänen päänsä sisällä on navigaattori. Kätevää.


Ihan kivasti me saatiin sieniä, vaikka saatiin kyllä kävellä niiden perässä aikamoinen matka. Paras tattiaika taitaa olla jo menossa pois eli oltiin vähän myöhässä. Osa tateista oli kasvanut jo todella isoiksi ja silloin ne harvoin enää ovat hyviä. Madot olivat jo ehtineet vallata ja syödä ne. Lisäksi havaitsimme toisten ehtineet (veitsellä leikattuja hylättyjä sieniä) jo meitä ennen "meidän" sienimaillemme. Itse olen aloittanut sienestämisen vasta viimevuosina tutustuttuani nykyiseen mieheeni. Sitä ennen olin kerännyt vain lapsena mammani kanssa korvasieniä ja aikuisiällä kanttarelleja silloisen kotini pihalta koivikosta. Se oli siihen aikaan kärpässienen jälkeen ainut sieni, jonka tunsin. Lisäksi ei ollut hirveästi kiinnostusta kerätä ja laittaa sieniä, koska muu perhe ei niitä silloin arvostanut eikä syönyt.


Mies hoiti meillä sitten sienisaaliin putsaamisen ja säilömisen. Sienet paloiteltiin, käytettiin pannulla ja pussitettiin pakastimeen. Kanttarelleja oli sen verran vähän, että minä päätin tehdä niistä iltapalaksi piirakan. Mies vielä laitteli päälle vähän koristuksia. Se on sellainen taiteilijaluonne, kuten alakuvan munakkaastakin näkee. Eiks olekin hieno?

Käyttekö te syksyisin sienessä tai käytättekö ja säilöttekö sieniä ylipäätään?

Laiska ilta ja ärri purri

9.9.2014

Mä vietin eilen illalla laiskaa iltaa. Töiden jälkeen kävin kokoustelemassa työpaikan henkilökuntakerhon asioiden parissa, mutta sitten kotiin päästyäni en enää tehnytkään yhtään mitään. Tekemistä meillä kyllä aina löytyisi, jos ei muuta niin ainakin siivoamista. Mies haki mut sieltä kokouksesta ja kotimatkalla saatiin niin mojova riita autossa aikaiseksi, että muapa ei sitten huvittanutkaan enää sen jälkeen yhtään mikään. Ei mikään maata mullistava riita, mutta kuitenkin. Mä en jaksais riidellä, mutta meillä miehen kanssa vaan joskus nuo ajatukset eroaa niin paljon, että ei vaan olla silloin ihan samalla aaltopituudella ei sitten millään. Mua alkaa ärsyttää, jos mies alkaa hifistelemään sanoilla. Minusta hän tekeytyy typeräksi eikä muka ymmärrä mun puheita tai sitten sitä ärsyttää mun kysymykset. Syy tälläiseen olotilaan meillä molemmilla on varmaankin väsymys tai vain yleinen v***ustila. Eilen kävi just näin. Loppuillan sitten pidinkin mykkäkoulua, kun tuntu, ettei uskalla sanoa mitään, ettei taas tuu riitaa. Tää on varmaan ihan yleistä parisuhteessa, mutta ei kivaa.
 
 
Mä siis lamaannun aina noissa tilanteissa enkä saa sitten tehtyä mitään. Niinpä eilen sitten nappasin kotiin päästyäni läppärin kainaloon ja painelin yläkertaan meijän makkariin katselemaan katsomosta viime viikon Klikkaa mua-jaksot. Mä oon jääny ihan koukkuun tohon sarjaan. Sarjahan tulee nyt uusintana. Mä en sitä silloin ekalla kerralla katsonut, kun en silloin päässyt siihen jotenkin sisälle. Nyt olen katsonut kaikki jaksot ja tykkään. Tykkään erityisesti jotenkin siitä Ellasta ja se sen talo on ihan mahdottoman ihana. Tykkään. Noh, siinä se mun ilta sitten meni, kun katselin ne kaks jaksoa tota sarjaa. Välillä valitsin vaan tytön kanssa koulukuvatilauksen, kun ne kuvat oli tulleet sähköpostiin nähtäville. Tai siis sähköpostiin oli tullut linkki, mistä pääsi katsomaan ne omat kuvat sinne Seppälän Koulukuvien nettisivuille. Ihan sika kalliita noi koulukuvatkin. Murr...kaverikuvilla hinta nousee ihan tähtitieteellisiin summiin, mutta meneppä nyt sitten tytölle sanomaan, että et voi ottaa niitä, kun ne maksaa niin paljon. Annoin ottaa, mutta mietin jo kuumeisesti, miten ihmeessä saan ne maksettua. Onneksi kuvien toimituksessa kestää 2-3 viikkoa ja lasku tulee mukana ja siinä on toivottavasti vähän maksuaikaa.
 

Miehen kanssa käytiin kyllä sitten illalla yhdessä saunassa, mutta tunnelma oli edelleen hiukan vaivautunut. Riitojen jälkeen mun on vaikee päästä heti takas normifiilikseen. Mun pitää sulatella asioita enkä pysty heti unohtamaan. Mun ärripurri jatkui kyllä vielä aamullakin ja se ei kyllä ollut yhtään hyvä juttu. Miehellä on nimittäin tänään työhaastattelu ja olis kyllä tosi tärkeetä, että sais mennä sinne ihan hyvillä mielin eikä vaimonsa pahoittamalla mielellä. Noh, toivottavasti se on niin fiksu, että tietää jo mun kiukuttelut eikä anna niiden häiritä itseään! Mutta tälläinen mä vaan oon...ailahtelevainen ja välillä niin tyhmä suoraansanottuna. Joo...
 
 
Tän päivityksen kaikki kuvat on vanhoja. Tänä syksynä en ole vielä ostanut yhtään ruukkukrysanteemia enkä mitään muutakaan syyskukkaa. Kesäkukat multa on kuollu jo aikapäiviä sitten samettiruusuja ja yhtä amppelia lukuunottamatta. Viikonloppuna just kantelin niitä raaskuja tunkioon. Mä oon jotenkin niin laiska hoitamaan noita kukkia. Tykkään keväällä ja alkukesästä niitä kovasti ostella, mutta sitten en kuitenkaan jaksa niitä kastella ja lannoittaa riittävästi. Rahanhaaskausta suoraansanottuna, mutta... Viikonloppuna olis ollut prismassa hyvä tarjous kanervista 4kpl/5e, mutta kun ei ollut muuta asiaa prismaan, niin jäi sitten tuokin tarjous hyödyntämättä. Robbarissa näyttäis olevan 4kpl/8e. Eri kauppojen välillä on kyllä suuria eroja noiden kanervien/ericoiden laadussakin. Mä en kyllä aio ostaa mitään raaskuja, vaikka ne sais kuinka halvalla. Tuosta hopealangasta tykkään tosi paljon ja sitä ainakin  tulen sitten myöhemmin syksyllä taas ostamaan etuterassille pieneen parvekelaatikkoon. Ne on helppohoitoisia ja kestäviä. Just mulle sopivia.
 
 Tälläisillä mietteillä tänä aamuna. Palaillaan!
 



Luonnon ihmeitä

Kappale kauneinta suomea, vai onko?

Ilon aiheita

8.9.2014

Mun ilot elämässä on aika pieniä. Ne löytyy ihan tästä jokapäiväisestä arjesta. Sekin on sinänsä taito oppia löytämään ja nauttimaan noista arjen pienistä iloista. Tällä kertaa minut tekee iloiseksi kirppikseltä saatu hyvä tilitys. Saaduilla rahoilla saimme ostettua viikonlopun ruoat ja tankattua vähän autoa. Tarviihan se autokin "janojuomaa"...ikävä kyllä. Bensa on nykyään ihan ökykallista. Meilläkin koulujen alettua nuo päivittäiset ajot ovat kasvaneet ihan  älyttömästi. Meillä on tällä hetkellä vain yksi auto käytössä, joten vaatii pientä kikkailua, että kaikki ajot saadaan hoidettua. Edestakaisin ajoa tulee ihan liian paljon. Niinpä olen nyt itsekin aloittanut työmatkapyöräilyn ihan vain säästösyistä (toki myös kuntoilumielessä). Samalla yritän olla lapsille esimerkkinä, ettei se autokyyti aina ole itsestäänselvyys. Ilmat ovat olleet nyt tosi hyvät pyöräilyyn ja itse ainakin suorastaan nautin työpäivän jälkeen tuosta 40 minuutin liikuntatuokiosta. Siinä pyöräillessä työasiat unohtuu ja päivän liikunta tulee suoritettua. Illalla ei enää välttämättä tarvitse lähteä mihinkään liikuntaharrastukseen, vaan voi käyttää ajan johonkin muuhun, vaikkapa sitten vain lepäämiseen, jos ei muuta jaksa.

Yksi tärkeimmistä ilon aiheista minulle on yhdessä tekeminen. Viikonloppusin meillä on miehen kanssa hyvin aikaa touhuta yhdessä kaikenlaista. Yleensäkin ne ovat ihan niitä arkisia kodin askareita, mitä tehdään. Se luo mieletöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja juuri siitä minä saan ihan mielettömästi voimaa. Näiden touhuilujen jälkeen jaksaa taas paljon paremmin. Viime viikonloppuna  sain kokea tuon hyvän fiiliksen esimerkiksi silloin, kun mies leipoi omenapiirakkaa samaan aikaan, kun minä keittelin omppuhilloa. Siinä puuhastelun lomassa suunniteltiin maakellarin remppaa. Arkista, mutta niin palkitsevaa.


Mä iloitsen myös todella paljon siitä tukiverkostosta, joka on meidän perheen ympärillä. Se muodostuu niin ystävistä kuin sukulaistakin. Lapsiperheellisenä olemme siitä onnekkaassa asemassa, että miehen vanhemmat asuvat lähellä ja ovat vielä sen verran hyvissä voimissa, että jaksavat auttaa meitä lasten kanssa. Tiedän, että kaikilla lapsiperheillä ei tätä mahdolllisuutta ole ja juuri siksi olenkin tästä niin äärimmäisen kiitollinen. Eilen saimme vielä nauttia yhdessä heidän kanssaan tuota miehen leipomaa omenapiirakkaa. Parhautta.

Yksi ihan todella tärkeä ja suuri ilon aihe minulle tällä hetkellä on se, että tämä blogini on saanut ensimmäiset lukijansa ja kommentit. Blogin pidon alussa tulee aina väistämättäkin sellainen tunne, ettei kukaan löydä omaan blogiin eikä kukaan ainakaan halua kommentoida tai jäädä lukijaksi. Melkein riemusta kiljuin, kun huomasin ensimmäisten lukijoiden klikanneen itsensä blogini lukijoiksi. Kiitos siitä teille blogiystäväni ja suurkiitos myös jättämistänne kommenteista! Kommenttien saaminen on äärimmäisen palkitsevaa ja tärkeä osa blogin pitoa. Kommentit motivoivat ja kannustavat jatkamaan, kun tietää ettei tarvitse ihan tyhjille seinille höpistä omia juttujaan.


Tämän päivän yksi ilonaiheistani on uusi Talo&Koti-lehti. Tuo on ehdottomasti tällä hetkellä suosikkilehteni. Uusi numero oli ilmestynyt, joten olihan se "pakko" taas ostaa. Lehden parissa on ihana rentoutua. Voi oikaista jalat sohvalle, kietoutua huopaan ja lueskella kynttilöiden valossa tai takkatulen loimutessa. Samalla pääsee näkemään ihmisten koteja. Uusimmassa numerossa niitä onkin esitelty oikein roppakaupalla. Samalla lehdestä saa monesti hyviä ideoita omankin kodin sisustamiseen. Rentouttavaan lukuhetkeen on mukava päättää onnistunut viikonloppu ja hyvillä mielin aloittaa uusi viikko.

Nähdään taas!

Omenahillo

7.9.2014

Meillä on tosi iso piha. Kerran miehen kanssa laskettiin, että sieltä löytyy kaikenkaikkiaan 17 eri puulajiketta. Aikamoinen määrä. Omenapuita meillä taitaa olla kolme. Kaikki kolme vähän eri puolilla pihaa. En edes tiedä mitä lajikkeita ne ovat. Ei ainakaan mitään punaista kanelia tai vaaleaa kuulasta. Niinpä en nosta puiden arvoa kovinkaan korkealle. Yksi puu on oikeastaan vain vaivaksi, koska tekee sellaisia pienen pieniä sormenpään kokoisia omenia, jotka saan sitten kerätä ja kärrätä puun alta kompostiin. Noh, onhan se keväällä kaunis, kun kukkii...hetken!


Kaksi muuta puuta sitten tuottavat vähän satoakin eli niistä on meille jotain hyötyäkin. Omenat ovat kyllä aika kirpsakoita, mutta soveltuvat hyvin leivontaan ja hillon tekoon. Täytyy kyllä tunnustaa, että aika laiskasti olen omppuja käyttänyt. Hyi hyi, tuhma minä... Joskus aikanaan tein omenahillon mehumaijassa höyryttämällä. Se on kuitenkin aika vaivalloinen ja hidas tapa. Iän myöden sitä alkaa etsiä helpompia keinoja joka asiaan...omenahillon tekoonkin. Tässä toisenlainen hyvä ja helppo ohje, jonka haluan nyt jakaa teidän kanssanne.


Raaka-aineet:
1 kg omenalohkoja
1 dl vettä
3 dl hillosokeria
1 kanelitanko
1/2 sitruunanmehu

Poista omenista siemenkodat ja paloittele ne. Kiehauta vesi ja sokeri. Lisää omenalohkot ja mausteet. Keitä kunnes omenat ovat soseutuneet.

Poista kanelitanko, huuhtele ja laita talteen seuraavaa kertaa varten. Aja sose tasaiseksi sauvasekoittimella. Omenia ei siis tarvitse kuoria, kun käytät sauvasekoitinta. Kaikki isommat kuoren palaset hienontuvat hienoksi. Näin säästät paljon aikaa ja vaivaa. Purkita. Itse säilytän hillopurkit jääkaapissa, vaikka niiden pitäisi kyllä säilyä avaamattomina myös ihan huoneenlämmössä. Kellari olisi tietenkin paras ja ihanin vaihtoehto. Meidän kellari(kin) pitää ensin remontoida ennenkuin siellä voi mitään säilyttää.

 Tarjoile hilloa ohukaisten/pannukakkujen/vohveleiden kanssa, levitä bostonpullan väliin tai sujauta kahvikakku- tai muffinssitaikinaan. Nauti.

Mielensäpahoittaja

6.9.2014

Vietetiin eilen illalla miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Joo, on sitä meillä säännöllisen epäsäännöllisesti muutenkin, kun lapset alkavat olla jo niin isoja, että viettävät paljon aikaa kavereidensa kanssa. Silloin me kaksi "vanhaa varista" raakutaan keskenään täällä kotona. Eilen lähdettiin kuitenkin elokuviin. Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, etten edes muista, koska se oli. 

Kuva interverkosta =)
Jokatapauksessa. Eilen sai ensi-iltansa Tuomas Kyrön kirjoittama Mielensäpahoittaja. Elokuvaa mainostettiin jonkin verran ja se tuntui kiinnostavan meitä molempia, joten lähdettiin katsomaan. Ja kyllä kannatti! Elokuva oli tosi mainio ja välillä sai nauraa ihan vedet silmissä. Pääosan näyttelijänä toimiva Antti Litja on ehdottomasti parasta koko elokuvassa. Hän esittää jääräpäistä purnaajaa, joka joutuu elokuvan alussa lähtemään miniänsä luo Helsinkiin satutettuaan jalkansa. Helsingissä Mielensäpahoittaja saa kokea monenlaisia vastoinkäymisiä. On älypuhelimia, keraamisia liesiä ja monia muita nykypäivän hömpötyksiä ja onhan se ihan käsittämätöntä, ettei pojan talossa ole edes kunnon perunakellaria. Hih... Litjan monologeissa pääsee hyvin oikeuksiinsa Kyrön omaperäinen sanankäyttö. Elokuvan ehdottomasti paras kohtaus on s-kaupan kassalla tapahtuva kohtaus, jossa tulee sekaannusta s-kortin käytöstä. Se naurattaa vielä elokuvan jälkeenkin.

Suosittelen elokuvaa ihan kaikille. Se on Antti Litjan show, mutta hyvä sellainen. Elokuva sopii kaikille, vauvasta vaariin. Menkää katsomaan. Meillä oli ainakin tosi hauskaa.

Karsimista ja kirppishommia

5.9.2014

Olen viime aikoina törmännyt monessa blogissa kirjoituksiin tavaroiden karsimisesta. Tuntuu, että siitä on tullut tämän päivän yksi trendijutuista. Itse olen harrastanut tätä varmasti vähän aina. Olen aika raa'allakin kädellä laittanut tavaraa menemään, jos olen kokenut sen itselle tarpeettomaksi. Onneksi en kuitenkaan ole heittänyt tavaraa roskikseen, vaan olen pyrkinyt kierrättämään sitä. Kirppistely on aina ollut yksi harrastuksistani. Olen sekä myynyt että ostanut paljon tavaraa kirppiksiltä. Pienituloisena kirppismyynnistä on saanut kivasti lisätuloja ja ostopuolella usein pienellä rahalla on saanut hyvää tavaraa tai vaatetta lapsille ja itsellekin. Mikään minimalisti en kuitenkaan tunne olevani, koska tykkään sisustaa kotiani monilla erilaisilla pikku esineillä. Siitä huolimatta meiltä löytyy ihan älytön määrä turhaa ja ylimääräistä tavaraa. Niinpä keväällä otinkin pitkän, vuosien tauon jälkeen kirppikseltä pöydän. Myynnissä on ollut vaatteita, kenkiä, lehtiä, dvd-elokuvia, kirjoja, liinavaatteita, astioita, laukkuja ja jopa niitä sisustustavaroita. 


Kauppa on käynyt ihan mukavasti ja tyttökin on siivoillut omia kaappejaan ja antanut tavaraa sekä hänelle pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin. Kirppikseltä tuli tienattua se viimeinen puuttuva satanen keväällä tytön mopoakin varten. Itsestä tuntuu, että mitä erikoisin ja kummallisin tavara menee kirppiksellä parhaiten kaupaksi, kunhan ei laita liian korkeita hintoja. Euro, pari on hyvä hinta, jolla kauppa käy. Harvemmin itselläni on ollut mitään myynnissä yli 10 euron hintaan. Kirppis on kirppis ja hinnat pitää olla sen mukaiset.


Yksi syy, miksi nyt olen pitänyt kirppispöytää melkeinpä läpi kesän on se, että meillä on tosi vähän säilytys- ja varastotilaa. Se taitaa olla usein tälläisen vanhemman rintamamiestalon yksi pahimmista puutteista. Meillä tilannetta pahentaa huomattavasti kylmän varastotilan puuttuminen, koska kaikki piharakennuksemme ovat todella huonossa kunnossa. Mies vei jo muutama päivä sitten yhden ikean kassillisen tarpeettomia toppatakkeja myyntiin ja äsken laputin taas lisää. Vuosien tauko kirppistelyssä siis näkyy ja myytävää riittää varmasti vielä pitkäksi aikaa. Kohta syksyn edetessä voi kaivaa luistinlaatikon esille ja viedä niistäkin kaikki ylimääräiset, pienet luistimet myyntiin. Tuntuu tosi hyvälle, kun saa ylimääräistä tavaraa pois ja samalla omia nurkkiaan hiukan siistimmäksi. Tuntuu, että meillä mitkään kaapit (ne vähäisetkään, mitä on) eivät pysy järjestyksessä, vaan ne ovat aina hirveässä sotkussa. Pinnaa alkaa kiristää, kun ei meinaa löytää etsimäänsä. Siksikin olisi niin ihanaa, kun kaapeissa ei olisi mitään ylimääräistä, vain se tarpeellinen.


Kesällä tein hirmu urakan, kun kävin meidän liinavaatekaapin läpi. Risat ja meille tarpeettomat pois ja kirppikselle ja käytössä olevat mankelin kautta takaisin kaappiin. Useampi päivä siinä meni, mutta lopputulos oli parempi kuin hyvä. Nyt kaapeista löytää tarvitsemansa, kun jokaisella on oma, nimetty hylly. Hyllyjen reunoihin laitoin vielä dymolla nimilaput, mitä missäkin on.


Mankelin päälle onkin taas kertynyt mankeloitavaa, joten taidanpa lähteä hommiin. Ai niin, mutta munhan piti ensin imuroida meidän makkari. Villakoirat meinaa iltaisin nukkumaan mennessä purra nilkat poikki. Makkarissakin pitäisi suorittaa karsimista, ainakin mun vaatekaapissa tai ainakin sen kaapin vois siivota. Hommaa siis riittää, kunhan vaan löytyisi sitä viitselijäisyyttä. Plääh...

Palataan taas pian!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan