Uusi vaihe elämässä

18.8.2017











Tällä viikolla minun elämässäni on alkanut ihan uusi vaihe. Alkukesän aika kipeätkin luopumisen hetket ovat nyt taaksejäänyttä elämää ja voin taas hymyillä täydestä sydämestäni. Olen aloittanut maanantaina aikuisopiskelun ja tämän kertaisella myday tyyppisellä videollani juttelen siitä hiukan enemmän. Perhe ja lähipiirini on kannustaneet minua tosi paljon tässä asiassa. Ilman heidän tukeaan ja rohkaisuaan en olisi varmaankaan rohjennut lähteä oppimaan uutta vielä näin keski-ikäisenä mummo ihmisenä. Käänsin siis entisestä työstäni saamani potkut positiiviseksi asiaksi. Irtisanomisen kautta minulle avautui mahdollisuus lähteä kokemaan jotain ihan uutta ja tekemään sitä, mistä olen jo pitkään salaa haaveillut. Olen todella onnellinen, että olen lähtenyt valitsemalleni tielle. Minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä pienillä osa-aikatunneilla tekemään työtä, josta en pidä ja missä en olisi ollut onnellinen. En mennyt yli siitä missä aita on matalin, vaan haastoin itseni ja lähdin oppimaan jotain ihan uutta. Motivaatio uuden oppimiseen on ainakin kova ja uskon, etä se edesauttaa minua tulevissa opinnoissani.

Arki ja perhe-elämä rullaa tässä äidin koulun ohella entiseen malliinsa. Kotiaskareet eivät ole karanneet sillä aikaa, kun olen ollut koulussa (aika tylsää). Tällä viikolla niitä on vielä ehtinyt tekemään, mutta katsotaan kuinka käy, kun ensi viikolla alkaa aineopinnot ja lukuhommia on tehtävä myös iltaisin. Tämän kertaisen videon puheosuudet on höystetty niillä jokapäiväisillä kotiaskareilla. Kiitos kaikille, jotka annoitte palautetta edelliseen videooni ja olette tilanneet kanavani! Otan edelleenikin palautetta videoistani vastaan. Olisi myös tosi ihanaa, jos tilaisit kanavani klikkaamalla sitä punaista Tilaa-painiketta. Klikkaamalla tilauspainikkeen vieressä olevaa kelloa saat heti ilmoituksen, kun uusi videoni on julkaistu ja muistathan, että tilaaminen ei maksa mitään. YouTubessa katselet videoita täysin ilmaiseksi. Toivottavasti tykkäät videostani. Kivaa perjantaita kaikille ♥


Paluu videoiden pariin

15.8.2017

Viime viikonlopun Tubeconin ja Tädit tubettaa-kanavan tätien innoittamana kuvasin lauantaina MyDay-videon, joka on nyt julkaistu omalla YouTube kanavallani. Minullahan on ollut jo noin puolitoista vuotta oma YouTube-kanava, mutta en ole juurikaan lataillut sinne videoita. Syy miksi näin on, on ehkäpä siinä, että olen luonteeltani aikamoinen perfektionisti. Sen vuoksi tulee toisinaan vaadittua itseltään ehkä vähän liikaa. Seuraan aktiivisesti suomalaisia tubettajia ja nostan hattua heistä jokaiselle. Niin nuorissa kuin meissä aikuistubettajissakin on todellaa lahjakkaita sisällöntuottajia, jotka tekevät visuaalisesti todella laadukkaita ja hyviä videoita. Niinpä sitä sitten tulee herkästi verrattua näitä hyvinkin alkeellisia omia tuotoksia niihin sillä lopputuloksella, että ei omasta mielestään pysty tuottamaan mitään julkaisukelpoista materiaalia omalle kanavalle.

Aikuistubettajat ovat viime aikoina nostaneet hurjasti asemaansa, joka on todella hieno asia. Tubettaminen kun ei todellakaan ole vain nuorten etuoikeus. Olen miettinyt omaa tubettamistani tosi paljon. Minusta on mukava katsella toisten videoita ja niitä on kiva tehdä myös itse.  Vaikka olen hyvin avoin ja hyvin toisten ihmisten kanssa toimeentuleva ihminen, on kameralle puhuminen ja itsensä näyttäminen omilla videoilla ollut minulle todella vaikeaa. Mutta kuten Tiia Tädit tubettaa kanavalta sanoi viime perjantaina Radio Rockin haastattelussa, minäkin olen sitä ikäpolvea, joka on kasvatettu siihen, että itseään ei pidä tuoda julki eikä missään nimessä ainakaan saa itseään kehua. Silloinhan sitä leimautuu heti itserakkaaksi. Tässä on siis toinen syy, mikä on tähän asti rajoittanut sisällön tuottamista omalle kanavalle. Nyt olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt yrittää vielä kerran, josko tilanteeseen saataisiin muutos. Editointitaitoni eivät ole kummoiset, mutta näillä mennään. Katsotaan, kuinka mummon käy!


Nyt kanavalla siis MyDay viime lauantailta, jossa päivän tapahtumia ja puuhailuja, kun lapsenlapset tulivat mummolaan yökylään ja illalla nousee myrsky. Katsokaahan video ja painakaa peukkua ylös, jos tykkäätte. Kommenttilaatikkoon voi jättää palautetta, jos siltä tuntuu ja olisihan se tosi kivaa, jos joku tilaisi vielä minun kanavankin. Sillä motivoisit varmasti minua jatkamaan videoiden tekemistä.



           

Hautausmaakävelyllä

10.8.2017










Minulla oli eilen pari tuntia aikaa kulutettavana sillä aikaa, kun äitini oli kampaajalla. Yritin sopia kahvitreffejä ystäväni kanssa, mutta kun ne eivät onnistuneet, päätin ajaa kotikuntani Iitin kauniiseen kirkonkylään. Siellä riittää aina paljon katseltavaa ja nähtävää. Tiesittekö muuten, että Iitin kirkonkylä on valittu vuonna 1990 Suomen kauneimmaksi kyläksi. Kirkonkylällä sijaitsee vuonna 1693 rakennetun puukirkon lisäksi mm. kesäkahvila, jätskikiska, museo ja kesäteatteri. Minä en kuitenkaan käynyt niissä missään, vaan suunnistin kulkuni hautausmaalle. Kirkonkylässä on kaksi isoa hautausmaata, joilla molemmilla on sukuni hautoja. Kävin siis tietenkin näillä kaikilla kolmella haudalla (isälle kävin kertomassa, että vein äidin kampaajalle), mutta sen lisäksi kuljeskelin ympäriinsä pitkin hautausmaan hiekkakäytäviä.

Päivä oli todella kaunis. Aurinko paistoi ja hautausmaalla vallitsi ihana rauha. Tunnelma oli jotenkin tosi koskettava ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt siihen hetkeen. Kulkiessani hautausmaalla lueskelin hautakivissä olevia nimiä ja päivämääriä. Välillä pysähdyin miettimään tarinoita hautakivien takana. Tapasin.siellä liian monta tuttua; entisiä koulukavereita ja opettajia, naapureita, ystävien vanhempia, liikenneonnettomuuksien uhreja ja ihmisiä, jotka vaan tiesin, koska olin vuosia kaupassa töissä kotikylälläni. Välillä rinnassa tuntui jonkinlainen paine, pieni pelko siitä, milloin oma aika koittaisi.  Ajattelin myös heidän kaikkien omaisia ja sitä, miten raskasta on ollut luopua läheisestään. Kun oloni alkoi muuttua liian tukalaksi, suuntasin katseeni ylemmäs. Ihastelin puiden muodostamaa kujaa ja sitä hiljaisuutta, mikä hautausmaalla vallitsi. 

Joku saattaa pitää hautausmaalla harhailuani omituisena, mutta en koskaan tuolla käydessäni palaa suorinta reittiä autolle. Pimeään aikaan en kuitenkaan sinne menisi, koska pelkään jo muutenkin pimeää. Pimeällä hautausmaalla minultakin löytyisi mielikuvitusta ja hautausmaan hiljaisuuden saattaisi rikkoa puheensorina, hui... Harrastaako teistä kukaan hautausmaa kävelyjä vai menettekö hautausmaalle vai pakon edessä? 


Sateen jälkeen on pouta sää

8.8.2017




Tein tänä aamuna pienen kävelylenkin meidän pihalla. Viime päivät ovat menneet aika tiiviisti sisätiloissa, koska sää ei ole oikein suosinut ulkoilua. Lauantaina kävin kyllä pyörälenkillä sillä lopputuloksella, että kotiin tullessani olin kuin uitettu koira. En ole vähään aikaan nähnyt satavan niin paljon vettä ja voin kertoa, että pyöräileminen siinä vesisateessa oli varsin mielenkiintoista. Kengissäkin oli vettä ja tuntui, että sitä vettä oli silmäkuopatkin täynnä. Niinpä en ole siis useampaan päivään käynyt tsekkaamassa kesäkukkiani, joten oli siis jo korkea aikakin mennä tarkistamaan niiden tilanne. Itku meinasi päästä, kun näin sateen raiskaaman petunia-amppelini. Vielä en kuitenkaan luovuttanut amppelin suhteen, vaan nypin sen ja annoin vielä lisää vettä. Kukkalavan kohdalla lisäsin vauhtia. Sen pelit alkaa kyllä olemaan pelattu. Nurmikkokin on niin pitkä, että tarvitsee kohta kai viidakkoveitsen päästäkseen eteenpäin. Nurmikkoa ei kuitenkaan pysty vielä leikkaamaan, koska vesi vaan litisee jalan alla, kun siellä kävelee. Muutama poutapäivä on siis varsin tervetullut tänne Kaakon kulmalle.



Kivipuutarhan pohjan kunnostus on kuitenkin nyt tehty ja loputkin murskeet on levitetty. Sade on painanut murskeen paikoilleen. En tiedä, pitäisikö tuota vielä vähän harvan haravan kanssa rikkoa tuota pintaa? Mies oli sitä mieltä, että se nostaisi nuo murskeessa olevat kivenmurikat ylös pintaan. Ehkä sitä voisi kokeilla.Tomaatintaimet ovat selvinneet hyvin rankkasateista. Kukkia ja raakileita on ilmaantunut lisää eli satoa on tulossa. Toivottavasti saamme lämpimän syksyn, että ehtivät kypsymään. Nostin aamulla tuollaisen vanhan auton penkin jousiston tuon vanhan oven viereen puiden väliin pystyyn. Olen pitkään etsinyt tuolle paikkaa, kun siihen olisi ihanaa saada valot. Noh, nyt paikka taisi löytyä, joten eikun katselemaan valoketjuvarastoja, josko siihen löytyisi jotkut valot! 


Minulla on viimeinen lomaviikko menossa. Tämä kesä on mennyt ihan hurjan nopeasti. Kun kesäkuun alkupäivinä kirjoittelin luopumisen tuskasta ajattelin, että edessä on loputtoman pitkä loma. Mutta niin se loma kuitenkin on nyt mennyt ja ensi viikolla alkaa puhataa ihan uudet tuulet. Niistä sitten lisää lähempänä. Nyt alan valmistautumaan, sillä pääsen tänään kampaajalle ♥ Kahden kuukauden tauko kampaajalla käynnissä näkyy ilkeästi lyhyissä hiuksissa, joten voitte arvata, että käynti tulee tarpeeseen. Huomenna alkaa sitten tytöllä taas koulukin, joten kyllä se syksy taitaa väkisinkin kolistella jo ovella halusimme sitä tai emme. Joko sinulla on lomat pidetty vai vieläkö on lomaa jäljellä? Tunnetko, että kesä on jo mennyt ja syksy tullut? Kivaa päivää Sinullekin ja kiitos, kun käyt lukemassa ja kommentoimassa postauksiani ♥

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan